Ocean Song xx

Ocean Song xx

Minä

Ocean Song xx

Comtesse

Koirat

Kyynel

tiistai 9. elokuuta 2016

Uusi tuleminen

Blogi on ollut tauolla. Ei ole ollut inspiraatiota kirjotella kun en tiedä lukeeko näitä sepustuksia kukaan, koska kukaan ei mitään jälkiä jätä; toisaalta oman kesäloman ja hevosen sairasloman takia ei ole ollut mitään kerrottavaakaan.

Kanttura otti ja liukastui laitumella ja on siis ep. Soitin eläinlääkärille ja puhelinkonsultaation tuloksena ell epäili "kannikkalihaksen" revähtäneen. Hoitona kävelytystä kovalla alustalla. Onneksi T sai jäädä laitumelle, koska se on niin läheisriippuvainen ettei olisi voinut olla yksin hiekkatarhassa.
Poiketen eläinlääkärin ohjeista, en ole kantturaa kävelyttänyt, koska on vaan hitottanu niin kovin. Juuri kun päästiin oikeasti työn touhuihin ja saatiin jo kuntoa nostettua ja katse oli suunnattu pikkuesteiden suuntaan, sattuu näin...

Sain kaveriltani vuokraksi laserin ja tuntuu olevan sen verran hyvä peli, että jahka rikastun ostan oman laitteen. Tuossa kuva laserlaitteesta jollainen oli käytössä.
 

Kesäloma oli ja meni taas aivan liian nopeasti ja tuntuu etten mitään järkevää saanut aikaseksi. Aina sama juttu; sitä lomaa odottaa kuin lottovoittoa ja sitten kun se tulee, se on ohi ennenkuin on tajunnutkaan.

Nyt pikkuhiljaa alan kävelyttämään hevosta ja jos vain rahat riittää niin kutsun paikalle myös Tuijan käsittelemään hevosen läpi. Talous on tällä hetkellä niin heikoilla kantimilla, että kaikenlaiset ylimääräiset kulut pitäisi kyllä karsia listalta välittömästi...

Leuka rintaan ja nenä kohti uusia pettymyksiä!!

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Pohdintoja työelämästä

Olen alkanut harkitsemaan vakavasti uran/työpaikan vaihtoa. Syynä se, että tämä epäsäännöllinen kolmivuorotyö (jaksotyö) on alkanut viemään voimani aivan totaalisesti. Tuntuu, että nämä työvuororytmit joita meidän työpaikassamme teemme, pahentavat tätä kokonaisvaltaista uupumusta ja liian vähät vapaapäivät yövuoroista toipumiseen eivät enää riitä minulle.

Nuorempana jaksoin ja jopa tykkäsinkin näistä epäsäännöllisistä työajoista sekä hassusta työrytmistä, jolloin väliin ollaan vain pari hassua päivää töissä ja välillä sitten tehdään pidempiä työputkia. No enää en ole nuori ja tunnun jopa kaipaavan säännöllistä rytmiä elämääni.
Olen huomannut vanhenemisen myötä väsymyksen iskevän kroppaan enemmän, rytmien kääntely on todella paljon vaikeampaa kuin aimmin ja muistini ei todellakaan ole nykyään mitenkään hyvä.

Kuitenkin tästä työstä maksettava korvaus antaa minulle mahdollisuuden pitää hevosta, omakotitaloa ja kunnollista autoa. Enkä toisaalta tällä koulutuksella tulisi saamaankaan saman palkkaluokan päivätöitä. Mikä siis eteen kun oma jaksaminen alkaa olla loppu, mutta en toisaalta ole valmis luopumaan elämisen tasosta?

Ajatus opiskelemisesta kävi myös mielessä, mutta en vieläkään ole päättänyt mitä minusta tulee aikuisena enkä siis yhtään tiedä mitä opiskelisin. Entä jos opiskelen alaa, jolla ei tulevaisuudessa olekaan töitä tarjolla? Pelottavalta tuntuu myös ajatus siitä, että opiskelun aikana miulla ei olisikaan varaa pitää hevosta, se kun ei ole ihan halpaa hommaa. Työn ohella opiskelu näillä työvuoroilla ei todellakaan innosta kun nyt jo väsymys on välillä aivan totaalista.
Voi kunpa jostakin saisi vastaukset kaikkiin kysymyksiin ja taivaalta tippuisi suuren suuri rahatukko, jotta voisin lopettaa kamalan kolmivuorotyön!

torstai 26. toukokuuta 2016

Eroahdistusta ja ötökkäsotaa

Laidunkausi on siis avattu.
Meillä T on ainut kolmesta hepasta, joka saa laiduntaa kaikkein vehreimmillä laitumilla; ponilla on kaviokuumeriski ja Ropsun täytyy laihduttaa.
Tessalla on vain yksi pieni ongelma tuossa laiduntamisessa; se kun menee aivan sekaisin jollei se näe ponia! T luulee kai ponia omaksi varsakseen ja järkyttyy heti kun poni häviää näkyvistä. Höppänä se on! T alkaa ravaamaan tai laukkaamaa aidan viertä aivan hikipäissää eikä pysty keskittymään edes syömiseen kun ponia pitää etsiä katseella kaiken aikaa. Siksipä on aivan ihanaa, että ponille on aidattu pienen pieni alue, josta heinä on ajettu konella tosi lyhyeksi, jolla poni voi "laiduntaa" Tessan vieressä. Kumpikin taitavat olla tyytyväisiä ratkaisuun. Tai ehkä ponia vähästi hämmentää että se ruoho todellakin on vihreämpää siellä aidan toisella puolella.

Yhtäkkiä tulleet lämpimät kelit ovat tuoneet mukanaan myös ärsyttävät ötökät. Itikat, mäkäräiset ja jopa paarmat ovat heilahtaneet jo toukokuussa riesaksemme ja hevoset näyttävätkin ryntäistään lähinnä haulikolla ammutuilta. T joka ei vielä viime syksynä joutunut kärsimään juurikaan ötököistä, saa nyt aivan valtavia paukamia edellämainittujen vihulaisten iskuista. Eräänä päivänä tavoitin sen juoksemasta laitumelta aivan hiestä märkänä ja syynä ei todellakaan ollut ponin häviäminen näkyvistä, vaan desanttien joukkoisku. Tammaparan mahanalus ja jalkoväli ovat vereslihalle tikattu mäkäräisten puremista ja ryntäissä on peukalonpään kokoisia paukamia.
Mie olen yrittänyt hölvätä jos jonkinmoista tököttiä tuohon elukkaan, mutta tuloksetta. Kauhulla odotan ajankohtaa, jolloin paarmojen joukkohyökkäys alkaa tai polttiaisten esiinmarssi...
No siihen asti mennään Dr Repelin ja pikiöljyn kuorruttamalla hevosella, jota rasvataan säännöllisesti hevossalvalla. Olen miettinyt ötökkäloimen ostoakin, mutta kun en haluais kesällä hevolle mitään loimea päälle pukea.

Ah, kesä ja kärpäset (vai paarmat?)


lauantai 14. toukokuuta 2016

Laitumelle, mars!

Jiihaa! Kelit on olleet niin suotuisat Suomessa, että laitumet ovat kasvaneet vauhdilla. Mekin päästiin rakentamaan laitumet hepoille ja se on nykyään niin helppoa kun ei rautakankia tarvitse raahata kilometritolkulla mukana; pelastuksen tuo muovikepit, joissa on aitalankaa vaille kaikki valmiina!
Niinpä mekin eilen pari tuntia painiskeltiin aitatolppien ja -lankojen kanssa ja niin vain saatiin polleille laidunaitaukset tehtyä. Valitettavasti T ei saa laidunkaveria rapsutteluavuksi, mutta viereen sentään poni tuli.

Työ syö enemmän aikaani kuin mitä toivoisi enkä ole juurikaan päässyt heppapoloista liikuttamaan. Se ei taida olla asiasta moksiskaan vaan taitaapi nauttia saamastaan vapaasta. Toisaalta T kyllä myös tykkää tehdä töitä tai ainakin se pärisee tyytyväisenä kun jokin asia onnistuu ratsastaessa.
Meillä on meneillään myös traileritreenit eli koitan totuttaa Tessan käymään traikussa niin, että se tuntisi olonsa siellä hyväksi. Ensi viikolla koitetaan saada poni kaveriksi tähän projektiin.

maanantai 2. toukokuuta 2016

Hampaiden ja kentän hoitoa

Kylläpä on vierähtänyt pitkä aika viime postauksesta. Eipä tässä ole kyllä ollut mitään sen ihmeempiä tapahtumiakaan.

Taina kävi "säätämässä" Tessan satulan sopivaksi ja nyt päästään treenaamaan. On muuten tosi hyvä, että satulaa voi noinkin paljon muokata, sillä varmaan kuukauden päästä joudutaan taas katsomaan satulan sopivuus jos päästään ratsastamaan. Jostain syystä Tessan selkä oli aiemmin paljon suorempi kuin nyt ja satulaan jouduttiinkin laittamaan toppausta niin, että se hiukan kaarevoitui.

Perjantaina 29.4. eläinlääkäri kävi hoitamassa Tessan ja ponin hampaat. Saatiin selvyys siihenkin mistä hampaasta Tessalta silloin lohkesi se palanen; vasemmalta 4. poskihammas ulkoreunalta, mutta se ei aiheuta mitään ongelmia, pitää vain muistaa tulevaisuudessa tarkistaa se hammas erityisen huolella.
Poni sensijaan joutui kärsimään hampaan poistosta eikä siis saada ratsastuskaveria ainakaan viikkoon.

Mieheni hitsasi meille ratsastuskentälle lanan. Ja siitäpä tulikin todella hieno, oikein Ferrarin punainen paholainen!
Kyllä nyt kelpaa ratsastaa kun saadaan kenttä tasoitettua juuri silloin kun tarvitaan.

Kesän tulon voi jo tuntea, sillä ilma on lämmennyt hurjasti, aurinko paistaa ja pikkuhiljaa voikukat ja muut vihreät alkavat kasvattaa itseään syömiskuntoon. Västäräkkejäkin on jo näkynyt.

Kuu kiurusta kesään,
puolikuuta peipposesta,
västäräkistä vähäsen,
Pääskysestä ei päivääkään,
joten niitä pääskyjä odotellessa...


sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Ulkomailla

Nyt on pieni hevosreppana saanut sitten vähän hermolomaa meikäläisestä, sillä suuntasin matkani tänne erääseen urheiluhevosten mekkaan Saksaan (tarkemmin sanottuna Westfalenin alueelle).
Voi pojat ja tytöt; ette uskokaan miten hurjasti näkyi heppoja ja heppatalleja junamatkalla lentokentältä kohteeseen. Siinä sitä maalaistytöllä oli ihmettelemisen aihetta kerrakseen ja pää kääntyili kun piti yrittää ahnehtia silmillään kaikki mahdollinen.

Olen päässyt raapaisemaan saksalaisen hevoskulttuurin pintaa ja mieli tekisi sukeltaa syvemmälle tuohon maailmaan. Täytynee tulla jossain vaiheessa uudelleen, jotta pääsen tutustumaan myös paikalliseen kilpailutarjontaan, joka näyttää olevan paitsi halvempaa kuin Suomessa, myös tarjonnaltaan hemmetin paljon runsaampaa ja laadukkaampaa. Täällä tuskin syytetään huonoja pohjia tai ratoja jos ei pärjätä kisoissa, vaan katsotaan peiliin ja todetaan että vielä pitää treenata. Tuohon saksalaiseen kilpailujärjestelmään en vielä oikein päässyt sisälle...

Olen päässyt näkemään hyvää ratsastusta, huonompaa ratsastusta, hienoja hevosia ja vähemmän hienoja hevosia, mutta oon pääsyt pikkiriikkisen näkemään täkäläistä toimintaa mm. estehevosten koulutuksesta.

Pieni suomalaistyttö kaukaa korpien kätköistä on aivan tohkeissaan kaikesta näkemästään eikä tässä vielä oikein ole edes nähtykään paljon mitään...
Kyllä täällä jonkinasteisen alemmuuskompleksin saa kun miettii meikäläisten räpeltämistä noitten kantturoitten kanssa. Ja minkälaiset treenimahdollisuudet täällä onkaan!
Jään odottamaan seuraavaa mahdollisuutta tulla tänne...

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Normisettiä

Tuntuu jotenkin tyhmältä kun ei ole mitään uusia eikä varsinkaan iloisia kuulumisia kerrottavana. Meidän elämämme nyt vain menee niin lilliputin askelin eteenpäin ettei mitään voitonriemuisia kiljahduksia tältä suunnalta kuulu...

Tessa on saanut kesäkengät jalkaan ja kengittäjän mielestä se on myös mukavasti pyöristynyt. Tänään ratsastaessa tuntuikin siltä kuin hevosella olisi käsijarru päällä; askel oli jotenkin lyhyt. Vähän aikaa pähkäiltyäni asiaa hoksasin, että satula on liian kapea hevoselle. Täytyy huomenna tarkastella asiaa lähemmin, tänään jätin ratsastuksen siihen ja juoksutin hevosen, koska yritin kiirehtiä nukkumaan yövuoroa varten.
Tessan satulassa (Bates Elevation+) on tällä hetkellä sininen kaari, joka on siis mediumwide. Tessan selkäranka ei ole mitenkään korkea, joten helposti voi hevosen lihotessa kaari vaihtua leveämpään nopeassakin tahdissa. Ja siis lihasta tuossa selässä ei vielä ole...

Tessalla on joku ihme ongelma tuon tallin oven kanssa; tänäänkin se jumittui ovelle eikä sillä ollut aikomustakaan astua ovesta sisään. Tarhasta hakiessa olinkin jo valmiiksi paloitellut pari porkkanaa sille taskuuni, jotta pystyin palkitsemaan sen heti kun se astui talliin sisälle. En kuitenkaan ollut varautunut siihen, että se stoppaa ovelle kun tultiin kentältä takaisin talliin purkamaan varusteita... Siinä sitten tovi jos toinenkin seisoskeltiin; tuo hevonen kun ei paineistamalla tule sitä vähääkään vaan siinä tilanteessa se heittäytyy oikein hankalaksi. Lopulta sain hevon käppäilemään karsinaansa, jossa riisuin siltä nopsasti varusteet pois, jotta hän pääsisi palkinnoksi mahdollisimman pian takaisin laumansa luokse tarhaan.

Viikonloppuna saa hevonen pienen paussin miusta, sillä lähden ystäväni luo Saksaan pikku pikku lomalle. Ei sitä tiedä jos siellä vaikka vähän hevosiakin näkisi; ainakin Emppua pitää päästä moikkaamaan. Toivottavasti muistan ottaa paljon kuvia reissulta, jotta näissä postauksissa olisi joitain katsottavaakin...