Ocean Song xx

Ocean Song xx

Minä

Ocean Song xx

Comtesse

Koirat

Kyynel

maanantai 21. marraskuuta 2016

Talvi?

Ilman tilsakumeja ihan turha ajatellakaan hevosen pärjäävän...
Kuva eiliseltä; tänään olikin jo kenttä ihan sula...

maanantai 14. marraskuuta 2016

Tieraa...

Onneksi kuukauden takainen (onko viime kirjoituksesta jo niin kauan?) epäpuhtaus johtui vain lihasjumeista ja nyt kaikki on taas hyvin. Tai hyvin ja hyvin... Suomeenhan saapuikin yllättäen talvi jo marraskuun alussa; lunta heitti het semmoset 30-40 senttiä! Tähänhän ei osattu varautua lokakuun lopulla olleessa kengityksessä ja Tessalla on pelkästään hokkikengät jalassa, ilman tilsakumeja! Kaviot keräävät niin mahtavat lumipaakut, että liikkuminen ilman ratsastajaakin näyttää kovin vaivalloiselta; meikäläisen painon kanssa se olisi varmasti kohtalokasta nivelille ja jänteille. Siksipä meillä onkin kokeiltu kaikenlaisia tierojen estokeinoja. Ruokaöljy, show shine, vauvaöljy ja partajugupurkin kannesta tehdyt pohjalliset on kaikki testattu, mutta mikään noista ei toimi. Joten me ei nyt olla treenattu oikeastaan mitään muuta kuin irtojuoksua😁.
Hieroja löysi Tessalta lavan ja olkapään luota jonkun ihmeellisen kananmunan kokoisen pahkuran, jonka arveli olevan arpikudosta; olisiko T joskus saanut potkun kaverilta vai mikä lie? Tämä on sellaisessa kohdassa, että jumi siinä on hyvinkin voinut aiheuttaa jumia myös vatsan alle ulottuvaan lihakseen. Jännä miten pitkälle vaikutukset voivatkin ulottua. Mutta kaiken kaikkiaan T ei ollutkaan niin pahasti jumissa lihaksistaan mitä luulin. Ehkä ollaan jotain tehty oikein!😉

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Ei hitto!

Ei elämä mene aina niinkuin on suunniteltu, tai niinkuin sen itse olisi suunnitellut...

Jonkin aikaa päästiin Tessan kanssa jo tekemään pienimuotoista treeniäkin; kentällä uskallettiin jo ympyrälläkin ravailla ja suorilla laukata.
Kunnes torstaina ratsastaessani huomasin heti alkukäyntien jälkeen hevosen olevan täysin eriparia etu- ja takapäästä. Ravissa T "hypähti" oikealla takasella... Se ei varsinaisesti ontunut, mutta ravi oli epäpuhdasta. Edellispäivänä kaikki oli hyvin ja ravi tahdikasta ja sujuvaa.

Voi Luoja!!! Enkö minä ole ansainnut ehjää ja toimivaa hevosta vai miksi ihmeessä meitä jatkuvasti koetellaan? Eikö meidän olisi jo vihdoin aika saada tämä homma toimimaan?

Perjantaina vein hevosen kentälle ja alkuun taluttelin sitä muutaman kierroksen ajan. Sitten päästin Tessan vapaaksi ja pyysin sitä ravaamaan. Ravi oli ihmeellisen näköistä; T otti oikealla jalalla selvästi lyhyempää askelta ja hypähti laukalle. Oli vaikea erottaa, että oliko se kumpaan kierrokseen parempi tai huonompi, mutta hyvä se ei joka tapauksessa ollut.


Olin jo aiemmin pistänyt merkille tuon oikean takajalan lyhyemmän askeleen, koska vasemman takajalan kantapallot olivat omituisesti kuluneet. Lähetin kuvat kengittäjälle, joka lupasi miettiä ratkaisua seuraavaan kengitykseen.





Tuossa näkyy miten kantapallot ovat selvästi kuluneet vaaleammaksi oletettavasti siksi, että T on ottanut tällä vasemmalla takasella pidempää askelta. Oikean kantapallot eivät ole kuluneet.









Nyt alan olla jo epätoivon partaalla tuon hevosen kanssa. Inhottavasti jossain selkärangassa on tunne, että Tessalla on kuitenkin jotain vakavampaa vialla.
Ostotarkastuksessa vuosi sitten kuvattiin kaikki jalat eikä niissä ollut mitään normaalista poikkeavaa. Kuitenkin vuodessa voi nivelissä tapahtua vaikka mitä ja sitähän tässä nyt pelätään; nivelrikkoa! T ei todellakaan ole ollut rankassa liikkeessä, mutta siltä puuttuu ne niveliä tukevat lihakset. Niitähän tässä ollaan nyt jumakauta rakentamassa! Voiko se hevonen muka mennä rikki näin pienestä?!

Hieroja on tilattu hieromaan hevoselta jumit pois, joten kävelytän hepoa nyt siihen asti, jotta nivelet saavat kuitenkin liikettä. Jos tilanne ei näytä korjaantuvan yhtään niin sitten se on kutsuttava eläinlääkäri paikalle ja kenties kuvattava nuo takajalat.
Nyt kyllä masentaa senverran rankasti, että en melkein jaksa edes ajatella koko asiaa.

tiistai 4. lokakuuta 2016

Elämää

Aivan liian harvoin tulee laitettua nykyään ajatuksia paperille, tai tässä tapauksessa siis koneelle.
Edelleenkin mietin, että lukeeko näitä raapustuksia edes kukaan, mutta itseänihän tästä voi syyttää, koska en ole markkinoinut blogiani mitenkään...

Hevosen kanssa ollaan päästy jo ratsastustouhuihin ja etenemme hitaasti mutta varmasti. Tosin juurikin toissapäivänä päästin Tessan kentälle vapaaksi kun ei vain ollut mitään fiilistä ratsastaa. Ja kyllä se tyttö ottikin ilon irti kun pääsi päästelemään koko kenttää hyväksi käyttäen!

Meillä päin on liikkunut sekä susia että karhuja oikein urakalla. Rohkeimmat sudet on havaittu aivan asuintalojen nurkilla pyörimässä sekä myös rajanylityspaikalla ajoneuvojen seassa. Luultavasti nämä sudet eivät ihmistä pelkää eivätkä siis myöskään hevosta. Myös karhuja on riistakameroiden kuviin jäänyt tasaisin väliajoin ja nekin tunnetusti koittavat täyttää vatsansa talven unia varten...
Tästä syystä hiukan jännittääkin lähteä koirien kanssa lenkille aamuvarhaisella otsalampun valossa. Meidän maastolenkille vievä tie on vihdoin saanut sellaisen päällysteen, että siinä voi hevosella astella joten ehkäpä jo ensi viikonloppuna uskaltaudutaan vähän maastoilemaan. Täytynee tosin pitää meteliä siellä pusikoissa ettei sudet ja karhut tulisi luoksemme.

Mietin erilaisia puomiharjoituksia takajalkojen lihasten kasvattamiseen. Eläinlääkärihän totesi, että hyvät lihakset takapolven ympärillä tukevat niveltä.
Löysinkin Ratsastusharjoituksia arkeen ja juhlaan! -blogista vaikka kuinka paljon hyviä harjoituksia, kiitos Sari! Nyt vain kuntoilemaan.

lauantai 10. syyskuuta 2016

Ainakin hetkellinen helpotus

Nyt on sitten parisen viikkoa tallattu hevosen kanssa kylätietä. On muuten tullut tutuksi tuo kylätie; koska emme pääse vieläkään parempiin maastoihin, ollaan sahattu tätä sitten edestakaisin. Siitä tulee parisen kilometriä eestaas. Parin kilometrin päässä olisi mahtava hiekkatie (metsäautotie kovalla pohjalla), mutta sinne päästäkseen pitäisi kulkea jonkin matkaa kohtalaisen vilkkaasti liikennöidyn tien laitaa, joka kyllä itseäni hirvittää aika tavalla.
Koko ajan mielessä on ollut pienen pieni pelko siitä ettei tuo niveltulehdus paranisikaan vaan muuttuisi kenties ajan kuluessa pahemmaksi.

Tänään oli kontrollipäivä. Ei kun hevoselle taas Lameness Locator sensorit kiinni, hattu päähän ja juoksuksi. Juostiin ensin kovalla hiekkatiellä ja siitä siirryttiin kentälle juoksemaan ympyrää.
Sitten analysoitiin tulokset: Tessalla on maahan astumisvaihe parantunut ns. "kipeässä jalassa" 56% ja ponnistusvaihe on parantunut 33%. Muut jalat olivat edelleen täysin puhtaat. Piikitys ja kävelytys olivat siis toimineet!

Tästä jatketaan nyt edelleen ainakin viikon verran kävelemällä; tosin sen saa tehdä jo selästä käsin, mutta edelleen mieluiten kovalla alustalla ja pitkiä lenkkejä. Hmmm... missähän niitä pitkiä lenkkejä tekisi? Pikkuhiljaa sitten saa alkaa ravaamaan sekä laukkaamaan pieniä pätkiä kerrallaan ja suoraan. Mäkien kiipeämistä käynnissä eläinlääkäri suositteli myös.
Meillä on kentällä senverran hyvä pohja ettei eläinlääkäri kieltänyt siinä ratsastamista, mutta pieniä ympyröitä pitää ainakin alkuun vältellä.

Ihanaa päästä pitkästä aikaa satulaan! T ei välttämättä ole yhtä ihastunut joutuessaan palaamaan takaisin työnteon pariin, mutta varmasti se jossain vaiheessa tulee tykkämään hommista.
Täytyy ihan ensimmäiseksi tilata Tessalle hieroja, sillä eläinlääkärin mielestä kannattaisi nyt hieroa takakroppa (varsinkin se polven alue) auki jotta työnteko olisi miellyttävämpää hevoselle.

Nyt siis hetkellisesti helpottaa hevosen omistajaa huolien osalta!

maanantai 29. elokuuta 2016

Uskon asia

Ostin heti diagnoosia seuraavana päivänä Tessalle Aviformin Suppleze Gold nivelvalmistetta.
Väittävät, että se olisi yksi markkinoiden parhaista pitoisuuksiensa takia. Väittävät myös etteivät ne aineet imeydy suun kautta otettuna. Väittävät myös paljon muuta...
Noh, tämä täti on valmis kokeilemaan josko tuo valmiste kuitenkin auttaisi.
Ja jos oikein kovasti uskoo johonkin niin eikös se sitten auta?

Olen suhtautunut aina hiukan skeptisesti juttuihin joita ei ole pystytty todistamaan konkreettisesti, mutta edellisen hevosen ja aiempien koirieni kokemusten perusteella olen joutunut joustamaan...
Ensin tutustuin homeopatiaan, sekä koiran että hevosen osalta, sitten yrttien hoitavaan vaikutukseen ja väittäisin, että kumpikin auttoi kyseisissä tapauksissa.
Siksipä en nykyään sulje mitään vaihtoehtoa vaivojen hoidossa pois.

Kerron myöhemmin kokemuksista tuon Suppleze Goldin osalta. Nyt jatketaan päivittäisiä talutuskävelyitä Tessan kanssa.

perjantai 26. elokuuta 2016

Väärä jalka ep?

Keskiviikkona meillä kävi eläinlääkäri. Kerroin hänelle Tessan kaatumisesta laitumella ja kuinka olemme juoksuttaessa todenneet sen olevan ep vasemmasta takajalasta. Tämän on siis nähnyt pari muutakin kuin vain minä...

Eläinlääkäri kuvasi Tessan lämpökameralla samalla kun selitin hänelle antaneeni Tessalle laseria juurikin tuohon vasempaan kannikkaan.
Sitten Tessalle laitettiin ontumamittarit kiinni oikean etujalan vuohisen ympärille sekä lautasten päälle selkään, päähän sille laitettiin "lippis" eli jonkinlainen hattu liittyen tuohon ontumamittariin.
Juoksin sitten hevon kanssa kovalla tiellä edestakaisin muutamaan kertaan ja kaikki juoksu tallentui eläinlääkärin kannettavaan.
Siitä siirryttiin kentälle, jossa juoksutin Tessaa kumpaankin suuntaan jonkin aikaa. Takajalka vielä taivutettiin ja sitten siirryttiin analysoimaan tulosta.
Hienoa, että meillä on niin hyvin varusteltu eläinlääkäri, että nämä tutkimukset onnistuvat ihan kotitallilla eikä tarvitse lähteä ajelemaan mihinkään klinikalle!

Täytyy sanoa, että tulos oli enemmän kuin yllättävä!! Tessa ontuikin oikeaa takajalkaa ja eläinlääkäri diagnosoi oikean takapolven niveltulehduksen!
Olin kuin puulla päähän lyöty; mistä hitosta tuo hevonen sellasen on voinut saada?? Polveen ei ole tullut haavaa, se ei ole saanut tietääkseni mitään osumaa, eikä hevosen liikutus ole ollut mitenkään rankkaa enkä kertakaikkiaan keksinyt mistä se olisi voinut tulla... Eläinlääkäri sanoi, että näille ei aina löydy selitystä, mutta itse haluaisin keksiä syyn tapahtuneelle.
Tessastahan otettiin vuosi sitten ostotarkastuksessa kuvat polvista eikä niistä löytynyt mitään hälyttävää; lievää uudisluuta kummassakin takapolvessa, mutta silloin Tampereella eläinlääkäri sanoi, ettei se vaikuta tulevaan käyttötarkoitukseen mitenkään.

Siinä sitten ulkona talliin päin mennessämme eläinlääkäri iski Tessalle rauhoittavat suoneen ja sisällä polvesta ajeltiin karvat ja se putsattiin ekstrahyvin ja sitten piikitettiin. Kortisonia sinne kai meni; olin vieläkin niin puulla päähän lyöty etten edes muistanut kysyä mitä ainetta polveen meni.
Parin viikon kävelytyskuurin jälkeen sitten kontrolli ja jännittää jo nyt niin ettei mitään tolkkua. Toivottavasti piikitys auttoi ja hevoseni pääsee elämään täyttä hevosen elämää eikä lisäongelmia tule tulevaisuudessakaan.