Ocean Song xx

Ocean Song xx

Minä

Ocean Song xx

Comtesse

Koirat

Kyynel

tiistai 27. joulukuuta 2016

Vastustaa

Hah! Luulin jo, että alamme elämään nousujohteista loppuvuotta, mutta sitten siihen tuli yksi rokotusreaktio...

Tessa sai Duvaxyn IE-T rokotteesta haittavaikutuksena ison turvotuksen kaulaansa. Rokotuksen jälkeisenä päivänä ei vielä ollut mitään, mutta tiistaina kaula jo turvotteli. Keskiviikkona se olikin jo sitten parin kämmenen kokoinen, kovahko, kosketusarka ja sentin koholla. Lämpöä hevosella ei ollut. Otin yhteyttä eläinlääkäriin joka antoi ohjeeksi seurata lämpöä sekä turvotusta ja käski ottaa yhteyttä heti jos muutosta tulee.

Turvotus oli ja pysyi, mutta lämpöä hevosella ei onneksi ollut.
Suurin turvotus hävisi viikossa pikkuhiljaa, mutta kaulaan jäi golfpallon kokoinen kova patti. Ei kun soittamaan eläinlääkärille taas. Nyt täytyy tarkkailla paiseen varalta tuota pattia.
Ell aikoi tehdä rokotevalmistajalle haittavaikutuskantelun, koska kyseinen rokote on aiheuttanut muillekin jälkiseuraamuksia.

Meillä seuraillaan nyt patin kehitystä. Liikkua saa mikäli hevonen ei vastusta liikkumista. Tässä tosin pienenä hidasteena on se, että joka paikka, niin kenttä kuin olemattomat maastotkin, ovat aivan peilijäässä. Sinne ei tee kyllä mieli yhtään mennä luistelemaan.

Josko ensi vuosi olisi sitten meidän vuotemme☺!

tiistai 13. joulukuuta 2016

Huoltoa

Vihdoin meillä oli kengitys ja Tessalle saatiin tilsakumit kavion ja kengän väliin!
Pääsin viime viikon aikana paristi ratsastamaankin ja hevosella olisi ollut virtaa mennä vaikka vähän hurjempaakin vauhtia. Koitin pitää ratsastushetket maltillisina, koska tähän kuuteen viikkoon (lumien tulon jälkeen siis) en montaa kertaa ole päässyt selkään kapuamaan kelien takia. Mielestäni on turha ottaa riskejä, jos kavioihin kertyy valtavat tierat; siksi T on pääosin vain tarhaillut.

Eilen Tessalta raspattiin hampaat ja se sai rokotuksen. Hampaiden raspaus olisi voinut toki olla hiukan aiemminkin, sillä vähäsen oli jo poski mennyt rikki kun piikki oli hangannut siihen. Kaiken kaikkiaan ell kuitenkin oli sitä mieltä, että tämä puolen vuoden väli raspauksessa on juuri sopiva Tessalle. On muuten melkoisen sitkeä nainen simahtamaan tuo Tessa; annoin sille tunti ennen eläinlääkärin tuloa Domosedan -tuubillisen rauhoitetta, mutta ei se hevonen ollut kuin vähän hitaampi; ei todellakaan nuokkunut pää riipuksissa! Eläinlääkäri tuikkasikin sitten rauhoitetta vielä pienen satsin suoraan suoneen lisää, jotta hampaiden hoito onnistui ilman kevätjuhlaliikkeitä.
Tessahan kammoksuu noita piikkejä ja nytkin, vaikka rauhoitettuna olikin, se säpsähti heti kun tajusi, että eläinlääkäri lähestyy vielä influessapiikin kanssa. Onneksi ell tietää tapauksen ja homma saatiin hoidettua nopeasti ja siististi.

Ell kyseli Tessan mahahaavasta ja meillä menee nyt heinä vaihtoon. T on syönyt maitohapolla säilöttyä esikuivattua heinää, jonka kuiva-aine on 76% ja sokerit 159. Olen epäillyt tuon heinän sopivuutta jo jonkun aikaa ja nyt eläinlääkäri kehotti vaihtamaan sen suosiolla sellaiseen, jossa ei ole käytetty säilöntäaineita juurikin tuon mahan takia. Harmillista ettei tallilla ole kuivaa heinää kuin ponin tarpeisiin ja joudun itse etsimään Tessalle heinät. Kuivan heinän etsiminen viime kesän jäljiltä on kuin metsästäisi sitä neulaa heinäsuovasta! Olisi ehkä sittenkin pitänyt uskoa äitiä ja tehdä sitä seiväsheinää viime kesänä... Mutta katsellaan nyt jospa sitä vaikka löytyisi.

Muutama päivä otetaan nyt rauhallisesti, mutta sitten saa tositoimet alkaa. Minulla on tavoitteena saada itseni "kesäkuntoon 2017", sillä tässä on täti päässyt repsahtamaan ihan huolella, enkä todellakaan ole missään hyvässä kunnossa. Hevonen on yhtä rapakuntoinen kuin omistajansa ja molemmat tarvitsemme kunnon kohotusta reippaasti. Olisi niin kiva ensi kesänä osallistua johonkin 1 -tason kilpailuihin, mutta sitä ennen tarvitaan harjottelua ihan kaikessa aina traileriin menemisestä hallittuun esteiden ylitykseen saakka. Jännityksellä odotan tuleeko tuosta ensin mainitusta koskaan mitään :)

maanantai 21. marraskuuta 2016

Talvi?

Ilman tilsakumeja ihan turha ajatellakaan hevosen pärjäävän...
Kuva eiliseltä; tänään olikin jo kenttä ihan sula...

maanantai 14. marraskuuta 2016

Tieraa...

Onneksi kuukauden takainen (onko viime kirjoituksesta jo niin kauan?) epäpuhtaus johtui vain lihasjumeista ja nyt kaikki on taas hyvin. Tai hyvin ja hyvin... Suomeenhan saapuikin yllättäen talvi jo marraskuun alussa; lunta heitti het semmoset 30-40 senttiä! Tähänhän ei osattu varautua lokakuun lopulla olleessa kengityksessä ja Tessalla on pelkästään hokkikengät jalassa, ilman tilsakumeja! Kaviot keräävät niin mahtavat lumipaakut, että liikkuminen ilman ratsastajaakin näyttää kovin vaivalloiselta; meikäläisen painon kanssa se olisi varmasti kohtalokasta nivelille ja jänteille. Siksipä meillä onkin kokeiltu kaikenlaisia tierojen estokeinoja. Ruokaöljy, show shine, vauvaöljy ja partajugupurkin kannesta tehdyt pohjalliset on kaikki testattu, mutta mikään noista ei toimi. Joten me ei nyt olla treenattu oikeastaan mitään muuta kuin irtojuoksua😁.
Hieroja löysi Tessalta lavan ja olkapään luota jonkun ihmeellisen kananmunan kokoisen pahkuran, jonka arveli olevan arpikudosta; olisiko T joskus saanut potkun kaverilta vai mikä lie? Tämä on sellaisessa kohdassa, että jumi siinä on hyvinkin voinut aiheuttaa jumia myös vatsan alle ulottuvaan lihakseen. Jännä miten pitkälle vaikutukset voivatkin ulottua. Mutta kaiken kaikkiaan T ei ollutkaan niin pahasti jumissa lihaksistaan mitä luulin. Ehkä ollaan jotain tehty oikein!😉

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Ei hitto!

Ei elämä mene aina niinkuin on suunniteltu, tai niinkuin sen itse olisi suunnitellut...

Jonkin aikaa päästiin Tessan kanssa jo tekemään pienimuotoista treeniäkin; kentällä uskallettiin jo ympyrälläkin ravailla ja suorilla laukata.
Kunnes torstaina ratsastaessani huomasin heti alkukäyntien jälkeen hevosen olevan täysin eriparia etu- ja takapäästä. Ravissa T "hypähti" oikealla takasella... Se ei varsinaisesti ontunut, mutta ravi oli epäpuhdasta. Edellispäivänä kaikki oli hyvin ja ravi tahdikasta ja sujuvaa.

Voi Luoja!!! Enkö minä ole ansainnut ehjää ja toimivaa hevosta vai miksi ihmeessä meitä jatkuvasti koetellaan? Eikö meidän olisi jo vihdoin aika saada tämä homma toimimaan?

Perjantaina vein hevosen kentälle ja alkuun taluttelin sitä muutaman kierroksen ajan. Sitten päästin Tessan vapaaksi ja pyysin sitä ravaamaan. Ravi oli ihmeellisen näköistä; T otti oikealla jalalla selvästi lyhyempää askelta ja hypähti laukalle. Oli vaikea erottaa, että oliko se kumpaan kierrokseen parempi tai huonompi, mutta hyvä se ei joka tapauksessa ollut.


Olin jo aiemmin pistänyt merkille tuon oikean takajalan lyhyemmän askeleen, koska vasemman takajalan kantapallot olivat omituisesti kuluneet. Lähetin kuvat kengittäjälle, joka lupasi miettiä ratkaisua seuraavaan kengitykseen.





Tuossa näkyy miten kantapallot ovat selvästi kuluneet vaaleammaksi oletettavasti siksi, että T on ottanut tällä vasemmalla takasella pidempää askelta. Oikean kantapallot eivät ole kuluneet.









Nyt alan olla jo epätoivon partaalla tuon hevosen kanssa. Inhottavasti jossain selkärangassa on tunne, että Tessalla on kuitenkin jotain vakavampaa vialla.
Ostotarkastuksessa vuosi sitten kuvattiin kaikki jalat eikä niissä ollut mitään normaalista poikkeavaa. Kuitenkin vuodessa voi nivelissä tapahtua vaikka mitä ja sitähän tässä nyt pelätään; nivelrikkoa! T ei todellakaan ole ollut rankassa liikkeessä, mutta siltä puuttuu ne niveliä tukevat lihakset. Niitähän tässä ollaan nyt jumakauta rakentamassa! Voiko se hevonen muka mennä rikki näin pienestä?!

Hieroja on tilattu hieromaan hevoselta jumit pois, joten kävelytän hepoa nyt siihen asti, jotta nivelet saavat kuitenkin liikettä. Jos tilanne ei näytä korjaantuvan yhtään niin sitten se on kutsuttava eläinlääkäri paikalle ja kenties kuvattava nuo takajalat.
Nyt kyllä masentaa senverran rankasti, että en melkein jaksa edes ajatella koko asiaa.

tiistai 4. lokakuuta 2016

Elämää

Aivan liian harvoin tulee laitettua nykyään ajatuksia paperille, tai tässä tapauksessa siis koneelle.
Edelleenkin mietin, että lukeeko näitä raapustuksia edes kukaan, mutta itseänihän tästä voi syyttää, koska en ole markkinoinut blogiani mitenkään...

Hevosen kanssa ollaan päästy jo ratsastustouhuihin ja etenemme hitaasti mutta varmasti. Tosin juurikin toissapäivänä päästin Tessan kentälle vapaaksi kun ei vain ollut mitään fiilistä ratsastaa. Ja kyllä se tyttö ottikin ilon irti kun pääsi päästelemään koko kenttää hyväksi käyttäen!

Meillä päin on liikkunut sekä susia että karhuja oikein urakalla. Rohkeimmat sudet on havaittu aivan asuintalojen nurkilla pyörimässä sekä myös rajanylityspaikalla ajoneuvojen seassa. Luultavasti nämä sudet eivät ihmistä pelkää eivätkä siis myöskään hevosta. Myös karhuja on riistakameroiden kuviin jäänyt tasaisin väliajoin ja nekin tunnetusti koittavat täyttää vatsansa talven unia varten...
Tästä syystä hiukan jännittääkin lähteä koirien kanssa lenkille aamuvarhaisella otsalampun valossa. Meidän maastolenkille vievä tie on vihdoin saanut sellaisen päällysteen, että siinä voi hevosella astella joten ehkäpä jo ensi viikonloppuna uskaltaudutaan vähän maastoilemaan. Täytynee tosin pitää meteliä siellä pusikoissa ettei sudet ja karhut tulisi luoksemme.

Mietin erilaisia puomiharjoituksia takajalkojen lihasten kasvattamiseen. Eläinlääkärihän totesi, että hyvät lihakset takapolven ympärillä tukevat niveltä.
Löysinkin Ratsastusharjoituksia arkeen ja juhlaan! -blogista vaikka kuinka paljon hyviä harjoituksia, kiitos Sari! Nyt vain kuntoilemaan.

lauantai 10. syyskuuta 2016

Ainakin hetkellinen helpotus

Nyt on sitten parisen viikkoa tallattu hevosen kanssa kylätietä. On muuten tullut tutuksi tuo kylätie; koska emme pääse vieläkään parempiin maastoihin, ollaan sahattu tätä sitten edestakaisin. Siitä tulee parisen kilometriä eestaas. Parin kilometrin päässä olisi mahtava hiekkatie (metsäautotie kovalla pohjalla), mutta sinne päästäkseen pitäisi kulkea jonkin matkaa kohtalaisen vilkkaasti liikennöidyn tien laitaa, joka kyllä itseäni hirvittää aika tavalla.
Koko ajan mielessä on ollut pienen pieni pelko siitä ettei tuo niveltulehdus paranisikaan vaan muuttuisi kenties ajan kuluessa pahemmaksi.

Tänään oli kontrollipäivä. Ei kun hevoselle taas Lameness Locator sensorit kiinni, hattu päähän ja juoksuksi. Juostiin ensin kovalla hiekkatiellä ja siitä siirryttiin kentälle juoksemaan ympyrää.
Sitten analysoitiin tulokset: Tessalla on maahan astumisvaihe parantunut ns. "kipeässä jalassa" 56% ja ponnistusvaihe on parantunut 33%. Muut jalat olivat edelleen täysin puhtaat. Piikitys ja kävelytys olivat siis toimineet!

Tästä jatketaan nyt edelleen ainakin viikon verran kävelemällä; tosin sen saa tehdä jo selästä käsin, mutta edelleen mieluiten kovalla alustalla ja pitkiä lenkkejä. Hmmm... missähän niitä pitkiä lenkkejä tekisi? Pikkuhiljaa sitten saa alkaa ravaamaan sekä laukkaamaan pieniä pätkiä kerrallaan ja suoraan. Mäkien kiipeämistä käynnissä eläinlääkäri suositteli myös.
Meillä on kentällä senverran hyvä pohja ettei eläinlääkäri kieltänyt siinä ratsastamista, mutta pieniä ympyröitä pitää ainakin alkuun vältellä.

Ihanaa päästä pitkästä aikaa satulaan! T ei välttämättä ole yhtä ihastunut joutuessaan palaamaan takaisin työnteon pariin, mutta varmasti se jossain vaiheessa tulee tykkämään hommista.
Täytyy ihan ensimmäiseksi tilata Tessalle hieroja, sillä eläinlääkärin mielestä kannattaisi nyt hieroa takakroppa (varsinkin se polven alue) auki jotta työnteko olisi miellyttävämpää hevoselle.

Nyt siis hetkellisesti helpottaa hevosen omistajaa huolien osalta!