Ocean Song xx

Ocean Song xx

Minä

Ocean Song xx

Comtesse

Koirat

Kyynel

perjantai 10. helmikuuta 2017

Saako hehkuttaa?

Jos piikkikammoinen hevonen saadaan rokotettua ilman Domosedanin antoa niin saako hehkuttaa?? No mie hehkutan!!!

Ihana eläinlääkärimme kehotti minua taluttamaan Tessaa ulkona hänen kanssaan ja siinä kävellessämme hän pisti rokotteen Tessan kaulaan. Samantien sujautin itse hevoselle pari heppanamua suuhun. Temppu toimi todella hyvin ja T antoi jopa eläinlääkärin silittää kaulaansa toimenpiteen jälkeen, joten voisi sanoa että työvoittosaatiin.
Suuren suuri kiitos ell Mirja Moilaselle siitä, että suostui yrittämään ilman rauhoitetta ja lopputulos oli näinkin huikea!

torstai 9. helmikuuta 2017

Kuulumisia

No niin, tässä kuulumisia pitkästä aikaa.

The patti on nyt hävinnyt kokonaan ja toinen perusrokotus olisi perjantaina. Pelottavaa...
Jouduin aloittamaan Tessalle koko rokotusrumban aivan alusta uudestaan, koska olin täysin unohtanut puolen vuoden rokotuksen välistä, joka siis koskee vain ratsuhevosia; ravipuolella tätä ei edes ole!! SRL:n rokotusmääräykset perustuvat FEI:n vastaaviin. Ja mitä olen kuullut "suuresta maailmasta" niin rokotukset hoidellaan vähän eri tavalla, mutta ei siitä sen enempää...

Joka tapauksessa nykyään jännittää hevosen rokotus entistä enemmän; ei suinkaan siksi että omistan piikkikammoisen hevosen vaan siksi etten tiedä kuoleeko se mahdollisesti seuraavaan rokotukseen...


Olen päässyt ratsastamaan Tessaa nyt pikkuhiljaa enemmän ja enemmän ja nautin siitä, että allani on nyt ratsu, joka tykkää olla ratsastettavana (vrt Sera). T saattaa olla karsinassa korvat tiukasti takana, sieraimet kurtussa ja näykkiä ihmisen lähellä kun sitä laittelee valmiiksi, mutta kun sen taluttaa kentälle on hevonen aivan toisenlainen. Se yrittää parhaansa ja mie nautin siitä! Kuski on liian huonokuntoinen ja surkea ratsastaja, mutta hevonen silti yrittää miellyttää...

Käytiinpä päivänä eräänä jopa viereisellä pellolla vähän käyskentelemässä. Maastoon ei olla päästy tyyliin vuoteen, joten itselleni on tullut jonkinasteinen vieroksuminen ja ehkä pelkokin maastoon menemistä kohtaan ja Tessa todellakin käyttää sen sitten hyväkseen ja alkaa kyttäilemään sekä tepsuttelemaan hermostuksissaan. Tätä täytyy harjoitella kunhan saadaan maastoreitti kuntoon.
Kunpa kaikki menisi hyvin ja päästäisiin vielä tämän talven aikana pellolle vähän vauhdikkaampaankin menoon.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Hiljaiseloa

Neljä viikkoa rokotuksesta ja vieläkin meillä on the patti. Se on vähän pienentynyt ja olen siitä säännöllisesti raportoinut eläinlääkärille. Eläinlääkärin mukaan odotellaan vielä josko se kuitenkin häviäisi itsekseen eikä tarvitsisi avata tuota patin kohtaa ja poistaa sitä mikä siellä ikinä onkaan.

Kelit eivät ole olleet tänä(kään) talvena ulkokenttäratsastajan puolella, sillä toisinaan kenttä on aivan likomärkä ja peilijäässä, seuraavaksi tuleekin -25 pakkasta eikä lunta juuri lainkaan. Nyt kuitenkin uskaltauduin pari kertaa ihan selästä käsin liikuttamaan Tessaa; tosin vain käynnissä ja ravissa, koska kenttä on kuitenkin vielä jäässä ja kova ja pelkään, että kaadutaan. Tessa tekee niin mielellään töitä, että suorastaan harmittaa ettei olla päästy etenemään haluttua tahtia. Mutta eipä tässä minkään voi, se on mentävä olosuhteiden mukaisesti.

Vaihdoin Tessalle ennen Joulua eläinlääkärin suosituksesta säilöheinän kuivaan heinään. Hyvän kuivan heinän löytäminen on senverran haasteellista, että kompromisseja jouduin tekemään. Nyt heinä on kortista ja sitä täytyy täydentää valkuaisen suhteen, mutta ainakaan se ei pölyä eikä sitä ole säilötty muoviin. Aiheesta sen verran olen lukenut, että myöskään ilman säilöntäaineita muoviin säilötty heinä ei kävisi kaikille mahahaavan sairastaneille; älkää kysykö miksi!
Säilöheinässä meillä oli sokerit 159, SRV 38, D 640 ja nyt kuivassa sokerit 158 SRV 34, D 612 eli aika sokerista heinää ovat kumpikin.
Kokeillaan nyt vaikuttaako heinän vaihto mahaan miten. Tessahan on syksystä asti kiukkuillut kun sen mahaan koskee. Viime talvena se söi puolet kuivaa ja puolet säilöheinää eikä silloin ongelmaa ollut. Nyt se sai ainoastaan säilöä kuivan heinän mennessä ponille ja mielestäni se on aiheuttanut tuon ongelman. Ilmeisesti mahan happamuus muuttuu ja se käy mahaan.

Lähipäiviin on mahtunut myös surua; kaveri joutui luopumaan kaviokkaastaan. Se toi mieleeni omat pelkoni kun T alkoi oirehtimaan ja mietin kaikkea mahdollista mikä sillä olisi voinut olla. Tällä kertaa me selvisimme kohtalaisen vähällä vaikka matkan varrella meitä onkin vastustanut kaikenlaiset asiat.
Toivottavasti tämä vuosi olisi meillekin parempi.

tiistai 27. joulukuuta 2016

Vastustaa

Hah! Luulin jo, että alamme elämään nousujohteista loppuvuotta, mutta sitten siihen tuli yksi rokotusreaktio...

Tessa sai Duvaxyn IE-T rokotteesta haittavaikutuksena ison turvotuksen kaulaansa. Rokotuksen jälkeisenä päivänä ei vielä ollut mitään, mutta tiistaina kaula jo turvotteli. Keskiviikkona se olikin jo sitten parin kämmenen kokoinen, kovahko, kosketusarka ja sentin koholla. Lämpöä hevosella ei ollut. Otin yhteyttä eläinlääkäriin joka antoi ohjeeksi seurata lämpöä sekä turvotusta ja käski ottaa yhteyttä heti jos muutosta tulee.

Turvotus oli ja pysyi, mutta lämpöä hevosella ei onneksi ollut.
Suurin turvotus hävisi viikossa pikkuhiljaa, mutta kaulaan jäi golfpallon kokoinen kova patti. Ei kun soittamaan eläinlääkärille taas. Nyt täytyy tarkkailla paiseen varalta tuota pattia.
Ell aikoi tehdä rokotevalmistajalle haittavaikutuskantelun, koska kyseinen rokote on aiheuttanut muillekin jälkiseuraamuksia.

Meillä seuraillaan nyt patin kehitystä. Liikkua saa mikäli hevonen ei vastusta liikkumista. Tässä tosin pienenä hidasteena on se, että joka paikka, niin kenttä kuin olemattomat maastotkin, ovat aivan peilijäässä. Sinne ei tee kyllä mieli yhtään mennä luistelemaan.

Josko ensi vuosi olisi sitten meidän vuotemme☺!

tiistai 13. joulukuuta 2016

Huoltoa

Vihdoin meillä oli kengitys ja Tessalle saatiin tilsakumit kavion ja kengän väliin!
Pääsin viime viikon aikana paristi ratsastamaankin ja hevosella olisi ollut virtaa mennä vaikka vähän hurjempaakin vauhtia. Koitin pitää ratsastushetket maltillisina, koska tähän kuuteen viikkoon (lumien tulon jälkeen siis) en montaa kertaa ole päässyt selkään kapuamaan kelien takia. Mielestäni on turha ottaa riskejä, jos kavioihin kertyy valtavat tierat; siksi T on pääosin vain tarhaillut.

Eilen Tessalta raspattiin hampaat ja se sai rokotuksen. Hampaiden raspaus olisi voinut toki olla hiukan aiemminkin, sillä vähäsen oli jo poski mennyt rikki kun piikki oli hangannut siihen. Kaiken kaikkiaan ell kuitenkin oli sitä mieltä, että tämä puolen vuoden väli raspauksessa on juuri sopiva Tessalle. On muuten melkoisen sitkeä nainen simahtamaan tuo Tessa; annoin sille tunti ennen eläinlääkärin tuloa Domosedan -tuubillisen rauhoitetta, mutta ei se hevonen ollut kuin vähän hitaampi; ei todellakaan nuokkunut pää riipuksissa! Eläinlääkäri tuikkasikin sitten rauhoitetta vielä pienen satsin suoraan suoneen lisää, jotta hampaiden hoito onnistui ilman kevätjuhlaliikkeitä.
Tessahan kammoksuu noita piikkejä ja nytkin, vaikka rauhoitettuna olikin, se säpsähti heti kun tajusi, että eläinlääkäri lähestyy vielä influessapiikin kanssa. Onneksi ell tietää tapauksen ja homma saatiin hoidettua nopeasti ja siististi.

Ell kyseli Tessan mahahaavasta ja meillä menee nyt heinä vaihtoon. T on syönyt maitohapolla säilöttyä esikuivattua heinää, jonka kuiva-aine on 76% ja sokerit 159. Olen epäillyt tuon heinän sopivuutta jo jonkun aikaa ja nyt eläinlääkäri kehotti vaihtamaan sen suosiolla sellaiseen, jossa ei ole käytetty säilöntäaineita juurikin tuon mahan takia. Harmillista ettei tallilla ole kuivaa heinää kuin ponin tarpeisiin ja joudun itse etsimään Tessalle heinät. Kuivan heinän etsiminen viime kesän jäljiltä on kuin metsästäisi sitä neulaa heinäsuovasta! Olisi ehkä sittenkin pitänyt uskoa äitiä ja tehdä sitä seiväsheinää viime kesänä... Mutta katsellaan nyt jospa sitä vaikka löytyisi.

Muutama päivä otetaan nyt rauhallisesti, mutta sitten saa tositoimet alkaa. Minulla on tavoitteena saada itseni "kesäkuntoon 2017", sillä tässä on täti päässyt repsahtamaan ihan huolella, enkä todellakaan ole missään hyvässä kunnossa. Hevonen on yhtä rapakuntoinen kuin omistajansa ja molemmat tarvitsemme kunnon kohotusta reippaasti. Olisi niin kiva ensi kesänä osallistua johonkin 1 -tason kilpailuihin, mutta sitä ennen tarvitaan harjottelua ihan kaikessa aina traileriin menemisestä hallittuun esteiden ylitykseen saakka. Jännityksellä odotan tuleeko tuosta ensin mainitusta koskaan mitään :)

maanantai 21. marraskuuta 2016

Talvi?

Ilman tilsakumeja ihan turha ajatellakaan hevosen pärjäävän...
Kuva eiliseltä; tänään olikin jo kenttä ihan sula...

maanantai 14. marraskuuta 2016

Tieraa...

Onneksi kuukauden takainen (onko viime kirjoituksesta jo niin kauan?) epäpuhtaus johtui vain lihasjumeista ja nyt kaikki on taas hyvin. Tai hyvin ja hyvin... Suomeenhan saapuikin yllättäen talvi jo marraskuun alussa; lunta heitti het semmoset 30-40 senttiä! Tähänhän ei osattu varautua lokakuun lopulla olleessa kengityksessä ja Tessalla on pelkästään hokkikengät jalassa, ilman tilsakumeja! Kaviot keräävät niin mahtavat lumipaakut, että liikkuminen ilman ratsastajaakin näyttää kovin vaivalloiselta; meikäläisen painon kanssa se olisi varmasti kohtalokasta nivelille ja jänteille. Siksipä meillä onkin kokeiltu kaikenlaisia tierojen estokeinoja. Ruokaöljy, show shine, vauvaöljy ja partajugupurkin kannesta tehdyt pohjalliset on kaikki testattu, mutta mikään noista ei toimi. Joten me ei nyt olla treenattu oikeastaan mitään muuta kuin irtojuoksua😁.
Hieroja löysi Tessalta lavan ja olkapään luota jonkun ihmeellisen kananmunan kokoisen pahkuran, jonka arveli olevan arpikudosta; olisiko T joskus saanut potkun kaverilta vai mikä lie? Tämä on sellaisessa kohdassa, että jumi siinä on hyvinkin voinut aiheuttaa jumia myös vatsan alle ulottuvaan lihakseen. Jännä miten pitkälle vaikutukset voivatkin ulottua. Mutta kaiken kaikkiaan T ei ollutkaan niin pahasti jumissa lihaksistaan mitä luulin. Ehkä ollaan jotain tehty oikein!😉