Ocean Song xx

Ocean Song xx

Minä

Ocean Song xx

Comtesse

Koirat

Kyynel

tiistai 23. toukokuuta 2017

Pitkästä aikaa

Tessalta kuvattiin tänään molemmat takapolvet.
Tessa liikkuu ihan puhtaasti ratsastaessa kun sen pitää napakassa paketissa, mutta jos sen antaa lönkötellä pidemmällä ohjalla, niin ravissa tahti rikkoontuu. Joskus polvi tuntuu pettävän alta, joten päätin kuvauttaa sen saadakseni jonkinlaisen tiedon; olipa se sitten kuinka musertavaa tahansa.

Samaan syssyyn hepalle annettiin tehosterokote, raspattiin hampaat, otettiin verenkuva ja kuvattiin mahdollisen hiekan takia maha. Menköön kaikki samaan konkurssiin!

Hampaissa ei ollut sen kummempia, veritulokset tulee myöhemmin eikä mahassa ollut hiekkaa😊. Olkaamme siis näistä tyytyväisiä!

Yllätys oli siinä mielessä positiivinen, ettei varsinaista nivelrikkoa kai vielä ole. Pientä terävöitymistä oli molemmissa polvissa, mutta muistaakseni sitä oli jo ostotarkastuksessa. Nyt ell vertaa puolentoista vuoden takaisia kuvia tämänpäiväisiin ja saan vertailutuloksen myöhemmin. Ei sieltä ainakaan palvaamoon vielä tullut tuomiota☺.

Nyt voidaan siis lisätä treeniä varovasti, sillä polvet tarvitsevat lihasta tuekseen.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Rullaati rullaa!

Karvan lähtöaika ja sula maa; mitä sitä muuta pieni hevonen tarvitseekaan?
Poni tuolla taustalla katsoi aikansa Tessan toimintaa ja päätti sitten itsekin tarvitsevansa pienen piehtaroinnin...

torstai 6. huhtikuuta 2017

Sula maa!

Vihdoinkin kenttä on kokonaan sulanut! Siis onhan siellä vielä maa jäässä, mutta ainakin pinta on hiekalla ainakin muutaman sentin osalta.

Kiersin hevoselta jo eilen hokit pois silläkin uhalla, että monasti on vielä huhtikuussa työntänyt monta senttiä lunta. T ei kovin hyvin edennyt kentällä, jossa osa maasta oli jo hiekkaa; ihan kuin hiekka olisi jotenkin imenyt liikettä siltä. Nyt kuitenkin liikkuminen oli ihan toisenlaista. Ja saahan ne hokit kiertää takaisin, jos oikein pahasti sitä lunta ja jäätä vielä tulee.

Tänään ennen töihin lähtöä päästinkin hevosen vain vapaana juoksentelemaan sulalla kentällä. Riemu oli silminnähtävää.


Ihanaa päästä vihdoinkin pitkän ja kelien puolesta paskan talven jälkeen treenaamaan sulalla kentällä. Kuten olen jo aiemmin todennut, niin meillä ei ole oikein edes kunnon maastoja missä mennä eikä tuon kantturan koppiin saaminen ole mikään helppo tehtävä (toistaiseksi) niin ei olla päästy talven aikana kunnolla treenaamaan.
Nyt alkoi uusi aika!

torstai 30. maaliskuuta 2017

Equitana 2017

Tulipa tuossa sitten käytyä Saksassa Equitana -messuilla. Nämä messuthan järjestetään kahden vuoden välein ja kävijämäärä on reilut 200.000. Eli kyseessä on aikasta isot messut.

Edelliskerralta viisastuneena lähdin matkaan melko tyhjällä matkalaukulla, koska viimeksi ylipainon rajaa hivoteltiin pois lähtiessä...
Näiltä messuilta voi löytää lähes kaikkea mitä hevosiin edes etäisesti liittyy; tallikalusteista ja laitumen lantaimureista aina taideteoksiin asti kaikkea!!

Alla muutama kuva messuilta; harmi kun en aina muistanut kuvata mielenkiintoisia kohteita.

Nämä kuvat ovat Böckmannin osastolta

 Tässä kuva vesikävelymatosta, jossa vesi poreilee kuin poreammeessa konsanaan.

 Messuilla on isossa hallissa nykyään myös päiväsaikaan erilaisia näytöksiä ja kisoja. Ylin on Böckmann reining -finaalista.
 Tässä alkamassa IDEXX Cutting cup, jossa muuten esiintyi Pat Parelli!
 Tässä USG Indoor Cup, eli kenttäesteitä sisähallissa.
 Messuilla oli myös oikeiden hevosten elimiä; tässä hevosen keuhkot, jotka ovat yllättävän suuret.
 Yksi halli on pyhitetty hevosen rehuille, täältä löytyy ihan kaikkea.
 Tämä on pienoismalli ihan tavallisesta tallikompleksista Saksassa.
 Muutamassa hallissa on areenat, joissa esiteltiin mm. iberianhevosia, barokkiratsastusta, working equitania ja paljon muuta.
Pääosin saksalaisia merkkejä edustettuna, mutta lähes kaikkea oli tarjolla.

Ja viimeisimpänä matkaseuralaiseni, joka löysi itselleen sopivat italialaiset nahkasaappaat! Tätä sietää juhlia, sillä tätsän kengän koko on 35, sääri lyhyt mutta normaalilevyinen ja siitä huolimatta saappaat löytyivät!!! :)

perjantai 10. helmikuuta 2017

Saako hehkuttaa?

Jos piikkikammoinen hevonen saadaan rokotettua ilman Domosedanin antoa niin saako hehkuttaa?? No mie hehkutan!!!

Ihana eläinlääkärimme kehotti minua taluttamaan Tessaa ulkona hänen kanssaan ja siinä kävellessämme hän pisti rokotteen Tessan kaulaan. Samantien sujautin itse hevoselle pari heppanamua suuhun. Temppu toimi todella hyvin ja T antoi jopa eläinlääkärin silittää kaulaansa toimenpiteen jälkeen, joten voisi sanoa että työvoittosaatiin.
Suuren suuri kiitos ell Mirja Moilaselle siitä, että suostui yrittämään ilman rauhoitetta ja lopputulos oli näinkin huikea!

torstai 9. helmikuuta 2017

Kuulumisia

No niin, tässä kuulumisia pitkästä aikaa.

The patti on nyt hävinnyt kokonaan ja toinen perusrokotus olisi perjantaina. Pelottavaa...
Jouduin aloittamaan Tessalle koko rokotusrumban aivan alusta uudestaan, koska olin täysin unohtanut puolen vuoden rokotuksen välistä, joka siis koskee vain ratsuhevosia; ravipuolella tätä ei edes ole!! SRL:n rokotusmääräykset perustuvat FEI:n vastaaviin. Ja mitä olen kuullut "suuresta maailmasta" niin rokotukset hoidellaan vähän eri tavalla, mutta ei siitä sen enempää...

Joka tapauksessa nykyään jännittää hevosen rokotus entistä enemmän; ei suinkaan siksi että omistan piikkikammoisen hevosen vaan siksi etten tiedä kuoleeko se mahdollisesti seuraavaan rokotukseen...


Olen päässyt ratsastamaan Tessaa nyt pikkuhiljaa enemmän ja enemmän ja nautin siitä, että allani on nyt ratsu, joka tykkää olla ratsastettavana (vrt Sera). T saattaa olla karsinassa korvat tiukasti takana, sieraimet kurtussa ja näykkiä ihmisen lähellä kun sitä laittelee valmiiksi, mutta kun sen taluttaa kentälle on hevonen aivan toisenlainen. Se yrittää parhaansa ja mie nautin siitä! Kuski on liian huonokuntoinen ja surkea ratsastaja, mutta hevonen silti yrittää miellyttää...

Käytiinpä päivänä eräänä jopa viereisellä pellolla vähän käyskentelemässä. Maastoon ei olla päästy tyyliin vuoteen, joten itselleni on tullut jonkinasteinen vieroksuminen ja ehkä pelkokin maastoon menemistä kohtaan ja Tessa todellakin käyttää sen sitten hyväkseen ja alkaa kyttäilemään sekä tepsuttelemaan hermostuksissaan. Tätä täytyy harjoitella kunhan saadaan maastoreitti kuntoon.
Kunpa kaikki menisi hyvin ja päästäisiin vielä tämän talven aikana pellolle vähän vauhdikkaampaankin menoon.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Hiljaiseloa

Neljä viikkoa rokotuksesta ja vieläkin meillä on the patti. Se on vähän pienentynyt ja olen siitä säännöllisesti raportoinut eläinlääkärille. Eläinlääkärin mukaan odotellaan vielä josko se kuitenkin häviäisi itsekseen eikä tarvitsisi avata tuota patin kohtaa ja poistaa sitä mikä siellä ikinä onkaan.

Kelit eivät ole olleet tänä(kään) talvena ulkokenttäratsastajan puolella, sillä toisinaan kenttä on aivan likomärkä ja peilijäässä, seuraavaksi tuleekin -25 pakkasta eikä lunta juuri lainkaan. Nyt kuitenkin uskaltauduin pari kertaa ihan selästä käsin liikuttamaan Tessaa; tosin vain käynnissä ja ravissa, koska kenttä on kuitenkin vielä jäässä ja kova ja pelkään, että kaadutaan. Tessa tekee niin mielellään töitä, että suorastaan harmittaa ettei olla päästy etenemään haluttua tahtia. Mutta eipä tässä minkään voi, se on mentävä olosuhteiden mukaisesti.

Vaihdoin Tessalle ennen Joulua eläinlääkärin suosituksesta säilöheinän kuivaan heinään. Hyvän kuivan heinän löytäminen on senverran haasteellista, että kompromisseja jouduin tekemään. Nyt heinä on kortista ja sitä täytyy täydentää valkuaisen suhteen, mutta ainakaan se ei pölyä eikä sitä ole säilötty muoviin. Aiheesta sen verran olen lukenut, että myöskään ilman säilöntäaineita muoviin säilötty heinä ei kävisi kaikille mahahaavan sairastaneille; älkää kysykö miksi!
Säilöheinässä meillä oli sokerit 159, SRV 38, D 640 ja nyt kuivassa sokerit 158 SRV 34, D 612 eli aika sokerista heinää ovat kumpikin.
Kokeillaan nyt vaikuttaako heinän vaihto mahaan miten. Tessahan on syksystä asti kiukkuillut kun sen mahaan koskee. Viime talvena se söi puolet kuivaa ja puolet säilöheinää eikä silloin ongelmaa ollut. Nyt se sai ainoastaan säilöä kuivan heinän mennessä ponille ja mielestäni se on aiheuttanut tuon ongelman. Ilmeisesti mahan happamuus muuttuu ja se käy mahaan.

Lähipäiviin on mahtunut myös surua; kaveri joutui luopumaan kaviokkaastaan. Se toi mieleeni omat pelkoni kun T alkoi oirehtimaan ja mietin kaikkea mahdollista mikä sillä olisi voinut olla. Tällä kertaa me selvisimme kohtalaisen vähällä vaikka matkan varrella meitä onkin vastustanut kaikenlaiset asiat.
Toivottavasti tämä vuosi olisi meillekin parempi.