Blogissa seurataan aikuisen hevosiin hurahtaneen naisen elämää tallilla ja tallin ulkopuolella mitään kaunistelematta. Hevosenomistajan elämä on jatkuvaa aaltoliikettä; toisinaan itketään, toisinaan nauretaan. Blogissani kerron asiat juuri niinkuin ne on.
torstai 1. kesäkuuta 2017
Lastauskateutta?
Minun hevoseni ei mene traileriin; ei vaikka sitä työntäisi tai vetäisi!
Tässä eilispäivänä käytin yhtä hevosta klinikalla ja voi hitto miten olin kateellinen kun se hevonen pienen lastaussillalla pysähtymisen jälkeen vain käveli tyynesti koppiin. Sama homma klinikalta poislähtiessä. Ja kyseistä hevosta ei todellakaan kuljetella kuin ehkä kerran vuodessa eli se ei ole sille rutiininomainen homma.Myönnän, olin kateellinen.
Tallin pihalla toista hevosta lähdettiin viemään treeneihin ja niin vain sekin suorastaan juoksi omaan kuljetuskalustoonsa kyytiin! Voi että miten kateellinen olinkaan!
Tallillamme ponikin on oppinut lastautumaan oikeinkin mukavasti; kuulemma edellisellä kerralla tämä itsepäinen poniriiviö oli vain kävellyt sinne trailerin pimeisiin uumeniin... Kateellisena kuuntelin kun tätä minulle kerrottiin.
Oma hevoseni ei sinne traileriin mene!
Miksi muiden hevoset kävelevät tyynen rauhallisesti kuljetuskoppiin, vaikkei se varmasti niistäkään maailman mukavin paikka ole?? Miksi juuri minun hevoseni on päättänyt olla menemättä?
Tiedän, että ahkeralla harjoittelulla ongelma voitaisiin selättää, mutta tarvitsisin jonkinlaisen gurun motivoimaan minut itseni tähän asiaan. Olen epäonnistunut niin monesti etten osaa enää pysyä positiivisena tämän asian kanssa.
Hevoseni ei pelkää traileria; ei sinnepäinkään, vaan käy muina naisina jopa trailerin lastaussillalla asti rapsuteltavana tai maistamassa leipäpalan. Sinne sisälle asti se vain ei tule, eikä todellakaan sinne jää, jos vahingossa sattuukin liian pitkälle hipsimään!
Edellisellä tallilla oli orihevoinen, jonka omistaja lähetti traikkuun! Ja tämä kuulemma toimi minkälaisessa tilanteessa tahansa; hevonen paineli koppiin vaikka panssariajoneuvo olisi vieressä pörissyt. Olin niin kateellinen (ja vaikuttunut) tuosta!
Mikä kateuden puuska minut on saanutkaan valtaansa!
tiistai 23. toukokuuta 2017
Pitkästä aikaa
Tessalta kuvattiin tänään molemmat takapolvet.
Tessa liikkuu ihan puhtaasti ratsastaessa kun sen pitää napakassa paketissa, mutta jos sen antaa lönkötellä pidemmällä ohjalla, niin ravissa tahti rikkoontuu. Joskus polvi tuntuu pettävän alta, joten päätin kuvauttaa sen saadakseni jonkinlaisen tiedon; olipa se sitten kuinka musertavaa tahansa.
Samaan syssyyn hepalle annettiin tehosterokote, raspattiin hampaat, otettiin verenkuva ja kuvattiin mahdollisen hiekan takia maha. Menköön kaikki samaan konkurssiin!
Hampaissa ei ollut sen kummempia, veritulokset tulee myöhemmin eikä mahassa ollut hiekkaa😊. Olkaamme siis näistä tyytyväisiä!
Yllätys oli siinä mielessä positiivinen, ettei varsinaista nivelrikkoa kai vielä ole. Pientä terävöitymistä oli molemmissa polvissa, mutta muistaakseni sitä oli jo ostotarkastuksessa. Nyt ell vertaa puolentoista vuoden takaisia kuvia tämänpäiväisiin ja saan vertailutuloksen myöhemmin. Ei sieltä ainakaan palvaamoon vielä tullut tuomiota☺.
Nyt voidaan siis lisätä treeniä varovasti, sillä polvet tarvitsevat lihasta tuekseen.
perjantai 7. huhtikuuta 2017
Rullaati rullaa!
torstai 6. huhtikuuta 2017
Sula maa!
Kiersin hevoselta jo eilen hokit pois silläkin uhalla, että monasti on vielä huhtikuussa työntänyt monta senttiä lunta. T ei kovin hyvin edennyt kentällä, jossa osa maasta oli jo hiekkaa; ihan kuin hiekka olisi jotenkin imenyt liikettä siltä. Nyt kuitenkin liikkuminen oli ihan toisenlaista. Ja saahan ne hokit kiertää takaisin, jos oikein pahasti sitä lunta ja jäätä vielä tulee.
Tänään ennen töihin lähtöä päästinkin hevosen vain vapaana juoksentelemaan sulalla kentällä. Riemu oli silminnähtävää.
Ihanaa päästä vihdoinkin pitkän ja kelien puolesta paskan talven jälkeen treenaamaan sulalla kentällä. Kuten olen jo aiemmin todennut, niin meillä ei ole oikein edes kunnon maastoja missä mennä eikä tuon kantturan koppiin saaminen ole mikään helppo tehtävä (toistaiseksi) niin ei olla päästy talven aikana kunnolla treenaamaan.
Nyt alkoi uusi aika!
torstai 30. maaliskuuta 2017
Equitana 2017
Edelliskerralta viisastuneena lähdin matkaan melko tyhjällä matkalaukulla, koska viimeksi ylipainon rajaa hivoteltiin pois lähtiessä...
Näiltä messuilta voi löytää lähes kaikkea mitä hevosiin edes etäisesti liittyy; tallikalusteista ja laitumen lantaimureista aina taideteoksiin asti kaikkea!!
Alla muutama kuva messuilta; harmi kun en aina muistanut kuvata mielenkiintoisia kohteita.
Nämä kuvat ovat Böckmannin osastolta
Tässä kuva vesikävelymatosta, jossa vesi poreilee kuin poreammeessa konsanaan.
Messuilla on isossa hallissa nykyään myös päiväsaikaan erilaisia näytöksiä ja kisoja. Ylin on Böckmann reining -finaalista.
Tässä alkamassa IDEXX Cutting cup, jossa muuten esiintyi Pat Parelli!
Tässä USG Indoor Cup, eli kenttäesteitä sisähallissa.
Messuilla oli myös oikeiden hevosten elimiä; tässä hevosen keuhkot, jotka ovat yllättävän suuret.
Yksi halli on pyhitetty hevosen rehuille, täältä löytyy ihan kaikkea.
Tämä on pienoismalli ihan tavallisesta tallikompleksista Saksassa.
Muutamassa hallissa on areenat, joissa esiteltiin mm. iberianhevosia, barokkiratsastusta, working equitania ja paljon muuta.
Pääosin saksalaisia merkkejä edustettuna, mutta lähes kaikkea oli tarjolla.
Ja viimeisimpänä matkaseuralaiseni, joka löysi itselleen sopivat italialaiset nahkasaappaat! Tätä sietää juhlia, sillä tätsän kengän koko on 35, sääri lyhyt mutta normaalilevyinen ja siitä huolimatta saappaat löytyivät!!! :)
perjantai 10. helmikuuta 2017
Saako hehkuttaa?
Jos piikkikammoinen hevonen saadaan rokotettua ilman Domosedanin antoa niin saako hehkuttaa?? No mie hehkutan!!!
Ihana eläinlääkärimme kehotti minua taluttamaan Tessaa ulkona hänen kanssaan ja siinä kävellessämme hän pisti rokotteen Tessan kaulaan. Samantien sujautin itse hevoselle pari heppanamua suuhun. Temppu toimi todella hyvin ja T antoi jopa eläinlääkärin silittää kaulaansa toimenpiteen jälkeen, joten voisi sanoa että työvoittosaatiin.
Suuren suuri kiitos ell Mirja Moilaselle siitä, että suostui yrittämään ilman rauhoitetta ja lopputulos oli näinkin huikea!
torstai 9. helmikuuta 2017
Kuulumisia
The patti on nyt hävinnyt kokonaan ja toinen perusrokotus olisi perjantaina. Pelottavaa...
Jouduin aloittamaan Tessalle koko rokotusrumban aivan alusta uudestaan, koska olin täysin unohtanut puolen vuoden rokotuksen välistä, joka siis koskee vain ratsuhevosia; ravipuolella tätä ei edes ole!! SRL:n rokotusmääräykset perustuvat FEI:n vastaaviin. Ja mitä olen kuullut "suuresta maailmasta" niin rokotukset hoidellaan vähän eri tavalla, mutta ei siitä sen enempää...
Joka tapauksessa nykyään jännittää hevosen rokotus entistä enemmän; ei suinkaan siksi että omistan piikkikammoisen hevosen vaan siksi etten tiedä kuoleeko se mahdollisesti seuraavaan rokotukseen...
Olen päässyt ratsastamaan Tessaa nyt pikkuhiljaa enemmän ja enemmän ja nautin siitä, että allani on nyt ratsu, joka tykkää olla ratsastettavana (vrt Sera). T saattaa olla karsinassa korvat tiukasti takana, sieraimet kurtussa ja näykkiä ihmisen lähellä kun sitä laittelee valmiiksi, mutta kun sen taluttaa kentälle on hevonen aivan toisenlainen. Se yrittää parhaansa ja mie nautin siitä! Kuski on liian huonokuntoinen ja surkea ratsastaja, mutta hevonen silti yrittää miellyttää...
Käytiinpä päivänä eräänä jopa viereisellä pellolla vähän käyskentelemässä. Maastoon ei olla päästy tyyliin vuoteen, joten itselleni on tullut jonkinasteinen vieroksuminen ja ehkä pelkokin maastoon menemistä kohtaan ja Tessa todellakin käyttää sen sitten hyväkseen ja alkaa kyttäilemään sekä tepsuttelemaan hermostuksissaan. Tätä täytyy harjoitella kunhan saadaan maastoreitti kuntoon.
Kunpa kaikki menisi hyvin ja päästäisiin vielä tämän talven aikana pellolle vähän vauhdikkaampaankin menoon.




















