Blogissa seurataan aikuisen hevosiin hurahtaneen naisen elämää tallilla ja tallin ulkopuolella mitään kaunistelematta. Hevosenomistajan elämä on jatkuvaa aaltoliikettä; toisinaan itketään, toisinaan nauretaan. Blogissani kerron asiat juuri niinkuin ne on.
sunnuntai 30. heinäkuuta 2017
Kohta en enää jaksa
Yskähtely ratsastuksen alussa ei vain loppunut eikä sitä limaakaan sitten tullut kuin parina päivänä. Hevonen ei ollut halukas liikkumaan ja muuttui kuin tervakattilaan pudonneeksi kun hyppäsin selkään. Eikun uudelleen yhteyttä eläinlääkäriin, joka tulikin sitten tähystämään Tessan. Luonnollisesti tällä eläinlääkärillä on muitakin asiakkaita, joten jouduimme tähystystä odottamaan pari viikkoa.
No mitä se tähystys sitten näytti?
Hengitysäänet keuhkoissa ja henkitorvessa normaalit. Imusolmukkeet normaalit. Ei yski kurkunpäätä provosoitaessa.
Hengitystietähystys ilman rauhoitusta. Hengitysteissä punoitusta. Ei rakkuloita kurkunpäässä. Kurkun kansi jää joksikin aikaa väärälle puolelle. Ei eritettä ylähengitysteissä/ henkitorven yläosassa. Yskii henkitorvea tutkittaessa.
Eli sitä limaa ei varmaan ole koskaan ollutkaan kun ei sitä sen edellisen kuurin yhteydessä pois tullut...
Diagnoosina yliherkkyyttä hengitysteissä, todennäköisesti IAD.
Saatiin sitten kortisonikuuri Equisolon ja Interferoni; jälleen halpaa lystiä tämä hevosen pito, lasku lähes 200€.
Alan vaipua epätoivoon tämän hevosen kanssa! Sen hetken kun se oli terve ja pääsin sen kanssa oikeasti tekemään töitä, se osoitti miten hieno ja minulle sopiva hevonen se on. Mutta nämä jatkuvat sairastelut alkaisivat jo riittämään. Hevonen ei nauti liikutuksesta kun sen yleiskunto on romahtanut enkä itsekään nauti ratsastuksesta kun hevonen yskii kuin keuhotautinen tupakoitsija. Ja edelleenkään yskää ei tule milloinkaan muulloin kuin raviin lähtiessä.
Hoitovaste ei ole ihan sellainen kuin olisin toivonut, sillä kortisonia on nyt syötetty maanantaista lähtien eli 6 päivää ja tänään taas ratsastaessa hevonen yski neljästi. Kuten eläinlääkärikin sanoi, se ei ole normaalia, että hevonen yskii liikuttaessa, PISTE.
Jaksan vielä toistaiseksi katsoa tilannetta, mutta jos talvella tilanne on edelleen tämä, niin tästä lähtee hyväsukuinen siitostamma jollekin!
maanantai 26. kesäkuuta 2017
Verikoetulokset
Verikokeiden tulokset osoittivat, että valkosolut ovat kovin alhaiset, joka voisi viitata jonkinlaiseen tulehdukseen. Myöskin hemoglobiini oli aika matala.
Tessallahan on ollut koko kevään pientä yskähtelyä raviin siirtyessä, mutta olen ajatellut sen liittyvän kuivaan ja pölyävään kevääseen. Lämpöä ei ole ollut eikä se yski milloinkaan muulloin kuin liikutuksessa eikä myöskään sieraimet ole vuotaneet. Eläinlääkäri käski tarkkailla hevosta ja sen palautumista liikunnan jälkeen.
Viikko sitten otin eläinlääkäriin yhteyttä kun yskähtely ei loppunut ja hevonen oli jotenkin nuutuneen oloinen. Nuutuneisuus voi toki johtua laitumella olostakin, mutta koska aiemmin oli ollut puhetta mahdollisesta lääkekuurista niin ell määräsi Tessalle kuurin.
Niinpä hain apteekista hevoselle Equimycin -jauhetta ja Equipulmin -siirappia, joita kumpaakin käytetään hevosen hengityselinsairauksiin. Halpaahan tämäkään lysti ei ollut, yhteensä lähes 200€!!
Nyt kun kuuria on syötetty kolme päivää, on limaa tullut sieraimista ihan vähän. Toivottavasti myös yskähtely loppuu ja hevonen tulee yhtä pirteäksi ratsataa kuin aiemmin. Nyt liikutaan päivän kunnon mukaan melko kevyesti.
Tuohon matalaan hemoglobiiniin ei eläinlääkäri ottanut muuta kantaa kuin että se voi liittyä tuohon tulehdustilaan.
Luonnollisesti kiiruhdin googlettamaan nämä verikoetulokset ja tietenkin siinä vaiheessa kun google kertoo kaiken mahdollisen niin pahintahan siinä alkaa pelkäämään. Olen siis vakuuttunut siitä, että hevosellani on vähintäänkin syöpä tai jokin muu korjaamaton vaurio elimistössään!
Viime keväänä oli muuten samansuuntaiset nuo veriarvot; silloinkin valkosoluarvo oli hyvin matala. Suolan syötöstä on ollut ilmeisesti hyötyä, sillä natriumarvo oli merkittävästi parantunut vuoden takaiseen.
Satulakin jouduttiin tarkastamaan kun se luisui lavoille. Satulaan vaihdettiinkin leveämpi etukaari ja muokkauspaloja fixattiin vähän kapeammaksi, jotta selkärangalle jää enemmän tilaa. Aika kiva kun on satula, jota voi muokata melko paljon sen sijaan että alkaisin valtavan satuloiden sovitusrumban.
Täytyy antaa kyllä isot kiitokset HorseCareCornerin Tainalle ja varsinkin Hannalle, joka on paneutunut täysillä satulan istuvuuteen.
torstai 1. kesäkuuta 2017
Lastauskateutta?
Minun hevoseni ei mene traileriin; ei vaikka sitä työntäisi tai vetäisi!
Tässä eilispäivänä käytin yhtä hevosta klinikalla ja voi hitto miten olin kateellinen kun se hevonen pienen lastaussillalla pysähtymisen jälkeen vain käveli tyynesti koppiin. Sama homma klinikalta poislähtiessä. Ja kyseistä hevosta ei todellakaan kuljetella kuin ehkä kerran vuodessa eli se ei ole sille rutiininomainen homma.Myönnän, olin kateellinen.
Tallin pihalla toista hevosta lähdettiin viemään treeneihin ja niin vain sekin suorastaan juoksi omaan kuljetuskalustoonsa kyytiin! Voi että miten kateellinen olinkaan!
Tallillamme ponikin on oppinut lastautumaan oikeinkin mukavasti; kuulemma edellisellä kerralla tämä itsepäinen poniriiviö oli vain kävellyt sinne trailerin pimeisiin uumeniin... Kateellisena kuuntelin kun tätä minulle kerrottiin.
Oma hevoseni ei sinne traileriin mene!
Miksi muiden hevoset kävelevät tyynen rauhallisesti kuljetuskoppiin, vaikkei se varmasti niistäkään maailman mukavin paikka ole?? Miksi juuri minun hevoseni on päättänyt olla menemättä?
Tiedän, että ahkeralla harjoittelulla ongelma voitaisiin selättää, mutta tarvitsisin jonkinlaisen gurun motivoimaan minut itseni tähän asiaan. Olen epäonnistunut niin monesti etten osaa enää pysyä positiivisena tämän asian kanssa.
Hevoseni ei pelkää traileria; ei sinnepäinkään, vaan käy muina naisina jopa trailerin lastaussillalla asti rapsuteltavana tai maistamassa leipäpalan. Sinne sisälle asti se vain ei tule, eikä todellakaan sinne jää, jos vahingossa sattuukin liian pitkälle hipsimään!
Edellisellä tallilla oli orihevoinen, jonka omistaja lähetti traikkuun! Ja tämä kuulemma toimi minkälaisessa tilanteessa tahansa; hevonen paineli koppiin vaikka panssariajoneuvo olisi vieressä pörissyt. Olin niin kateellinen (ja vaikuttunut) tuosta!
Mikä kateuden puuska minut on saanutkaan valtaansa!
tiistai 23. toukokuuta 2017
Pitkästä aikaa
Tessalta kuvattiin tänään molemmat takapolvet.
Tessa liikkuu ihan puhtaasti ratsastaessa kun sen pitää napakassa paketissa, mutta jos sen antaa lönkötellä pidemmällä ohjalla, niin ravissa tahti rikkoontuu. Joskus polvi tuntuu pettävän alta, joten päätin kuvauttaa sen saadakseni jonkinlaisen tiedon; olipa se sitten kuinka musertavaa tahansa.
Samaan syssyyn hepalle annettiin tehosterokote, raspattiin hampaat, otettiin verenkuva ja kuvattiin mahdollisen hiekan takia maha. Menköön kaikki samaan konkurssiin!
Hampaissa ei ollut sen kummempia, veritulokset tulee myöhemmin eikä mahassa ollut hiekkaa😊. Olkaamme siis näistä tyytyväisiä!
Yllätys oli siinä mielessä positiivinen, ettei varsinaista nivelrikkoa kai vielä ole. Pientä terävöitymistä oli molemmissa polvissa, mutta muistaakseni sitä oli jo ostotarkastuksessa. Nyt ell vertaa puolentoista vuoden takaisia kuvia tämänpäiväisiin ja saan vertailutuloksen myöhemmin. Ei sieltä ainakaan palvaamoon vielä tullut tuomiota☺.
Nyt voidaan siis lisätä treeniä varovasti, sillä polvet tarvitsevat lihasta tuekseen.
perjantai 7. huhtikuuta 2017
Rullaati rullaa!
torstai 6. huhtikuuta 2017
Sula maa!
Kiersin hevoselta jo eilen hokit pois silläkin uhalla, että monasti on vielä huhtikuussa työntänyt monta senttiä lunta. T ei kovin hyvin edennyt kentällä, jossa osa maasta oli jo hiekkaa; ihan kuin hiekka olisi jotenkin imenyt liikettä siltä. Nyt kuitenkin liikkuminen oli ihan toisenlaista. Ja saahan ne hokit kiertää takaisin, jos oikein pahasti sitä lunta ja jäätä vielä tulee.
Tänään ennen töihin lähtöä päästinkin hevosen vain vapaana juoksentelemaan sulalla kentällä. Riemu oli silminnähtävää.
Ihanaa päästä vihdoinkin pitkän ja kelien puolesta paskan talven jälkeen treenaamaan sulalla kentällä. Kuten olen jo aiemmin todennut, niin meillä ei ole oikein edes kunnon maastoja missä mennä eikä tuon kantturan koppiin saaminen ole mikään helppo tehtävä (toistaiseksi) niin ei olla päästy talven aikana kunnolla treenaamaan.
Nyt alkoi uusi aika!
torstai 30. maaliskuuta 2017
Equitana 2017
Edelliskerralta viisastuneena lähdin matkaan melko tyhjällä matkalaukulla, koska viimeksi ylipainon rajaa hivoteltiin pois lähtiessä...
Näiltä messuilta voi löytää lähes kaikkea mitä hevosiin edes etäisesti liittyy; tallikalusteista ja laitumen lantaimureista aina taideteoksiin asti kaikkea!!
Alla muutama kuva messuilta; harmi kun en aina muistanut kuvata mielenkiintoisia kohteita.
Nämä kuvat ovat Böckmannin osastolta
Tässä kuva vesikävelymatosta, jossa vesi poreilee kuin poreammeessa konsanaan.
Messuilla on isossa hallissa nykyään myös päiväsaikaan erilaisia näytöksiä ja kisoja. Ylin on Böckmann reining -finaalista.
Tässä alkamassa IDEXX Cutting cup, jossa muuten esiintyi Pat Parelli!
Tässä USG Indoor Cup, eli kenttäesteitä sisähallissa.
Messuilla oli myös oikeiden hevosten elimiä; tässä hevosen keuhkot, jotka ovat yllättävän suuret.
Yksi halli on pyhitetty hevosen rehuille, täältä löytyy ihan kaikkea.
Tämä on pienoismalli ihan tavallisesta tallikompleksista Saksassa.
Muutamassa hallissa on areenat, joissa esiteltiin mm. iberianhevosia, barokkiratsastusta, working equitania ja paljon muuta.
Pääosin saksalaisia merkkejä edustettuna, mutta lähes kaikkea oli tarjolla.
Ja viimeisimpänä matkaseuralaiseni, joka löysi itselleen sopivat italialaiset nahkasaappaat! Tätä sietää juhlia, sillä tätsän kengän koko on 35, sääri lyhyt mutta normaalilevyinen ja siitä huolimatta saappaat löytyivät!!! :)




















