Ocean Song xx

Ocean Song xx

Minä

Ocean Song xx

Comtesse

Koirat

Kyynel

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Apua ilman modernia lääketiedettä?

Kun tuntuu ettei moderni lääketiede pysty vastaamaan avuntarvitsijalle niin viimeisenä vaihtoehtona kokeillaan luonnollista hoitomuotoa. Tai näin tein ainakin minä...

Hevosen yskähtely ei siis loppunut kortisonikuurin myötä. Eläinlääkärin mukaan voitaisiin vielä ottaa omalla tallilla huuhtelunäyte ja kokeilla inhaloitavia lääkkeitä. Jäin miettimään miksei sitä huuhtelunäytettä otettu jo aiemmin ja olisiko inhaloitavista lääkkeistä sen kummempaa apua vaikka hengittäessä se lääke kenties menisikin enemmän oikeaa reittiä sinne minne pitääkin. Toinen vaihtoehto olisi viedä se Hyvinkäälle, joka on kuulemma paras paikka hengitystiesairauksille. Noh, kaikki lukijat tietävät miten helppo tämä otus on lastata, joten klinikkareissu ei ole vaihtoehto nro 1.

Olin kuullut Tuijan hoitamista hevosista niin paljon positiivisia muutoksia, että päätin riskeerata ja ottaa tähän väliin luonnollisempaa hoitomuotoa; varsinkin kun nuo lääkkeet näyttivät käyvän Tessan mahaan.

Tässä tiivistelmä hevososteopatiasta, jonka löysin netistä Mari Vidgrenin sivuilta:


Mistä hevososteopatiassa on kyse?
Osteopatiassa on kyse kehon virheasentojen, väärien liikeratojen, toimintojen ja häiriötilojen korjaamisesta. Ongelmia hoidetaan pehmytosien, nivelten, luiden, hermoston, sisäelinten, veri- ja lymfasuonten sekä muiden nesteiden kautta. Tavoitteena on palauttaa kehon oma itsekorjaamismekanismi, jotta tervehtyminen voi alkaa.
Osteopatiassa käytetään monipuolisia tekniikoita pehmytkudosten hoidosta manipulaatioon, faskiatekniikoihin ja eri menetelmin tehtäviin mobilisaatioihin. Ongelmia voidaan korjata myös kraniosakraalihoidolla, joka juontaa juurensa osteopatiasta.
Hoitotekniikoita voidaan muunnella yksilöllisesti jokaisen potilaan perusongelmien ja sairauksien mukaan. Osteopatia sopiikin kaikille hevosille, koirille ja muille lemmikeille. 
Miten hevososteopatia toimii?
Joskus hevosen ponnettomuuden ja liikkumisvaikeuksien syitä on vaikea selvittää. Ongelmia voi olla esimerkiksi tukirangassa, ristiluussa tai lonkissa. Rangan epätasapainon vaikutukset ulottuvat hevosen jalkojen alaniveliin asti; epätasapaino ristiluussa vaikuttaa lantioon, jonka huonosta asennosta kärsivät puolestaan lonkat. Tästä vaikutus yltää polviin ja kintereisiin. 

Osteopaatin antama hoito tasapainon korjaamiseksi voi kuitenkin toimintaperiaatteensa ansiosta parantaa hevosen tilaa huomattavasti. Elinten kautta voidaan vaikuttaa hermokeskukseen, joka puolestaan on yhteydessä tukirankaan. Esimerkiksi vatsahaava vaikuttaa lähellä sijaitsevaan hermokeskukseen, josta vaikutus hermorataa pitkin ulottuu läheisiin nikamin; asiantuntijuutensa ansiosta osteopaatti näkee yhteyden hevosen vatsahaavan ja epätasapainossa olevien nikamien välillä.
Osteopatiassa hevosta ajatellaan kokonaisuutena. Tällöin on mahdollista selvittää todellisia syitä ja lähtökohtaisia ongelmia oireiden taustalla. Osteopatian avulla voidaan korjata niin nivelten, elinten kuin muidenkin kudosten tilaa. Samalla hevosen liikuntakyky palautuu tai paranee. 
Mistä hevosen ongelmat johtuvat?
Hevosen virheasentojen ja muiden biomekaanisten ongelmien syntylähteitä ovat muun muassa
-  huono kengitys tai radikaalit muutokset kengityksessä
-  loukkaantumiset, liukastumiset, muut traumat
-  epäsopiva satula
-  liian vähäinen liikunta
-  tammalla varsominen / orilla pukilla käynti
-  ikääntyminen ja sen tuomat muutokset kehossa
-  kuljetuksesta aiheutuneet lihasjännitteet; äkkinäiset liikkeet, virheasennot
-  liikuntasuoritukset itsessään
-  ratsastajan omat kehon ongelmat; vinous, jäykkyys.

Kerroin Tuijalle hevosen ongelmista ja mitä olin havainnut. Tuija myös kyseli kaikenlaisia asioita ja sitten alkoi varsinainen hoito.
Hevonen reagoi ärtyneesti aina kun Tuija siirtyi "kipeämpään" kohtaan ja rauhoittui selvästi kun siirryttiin hoitamaan ns. tervettä kohtaa.

Kävi ilmi, että hevosen etuosa (rintaranka?) on vino! Tämä vaikuttaa luonnollisesti hengitysteihin. Kokeilkaa vaikka omalla kehollanne. Vinoutuminen on mahdollisesti kaatumisen seurausta, koska edellisellä hoitokerralla tätä ongelmaa ei ollut. Sitä missä ja milloin tämä mahdollinen kaatuminen on mahdoton sanoa kun kukaan ei tallimme hevosia vahdi 24/7. 

Myös sään alueella oli ongelmaa. Ilmeisesti satulassa on liian kapea selkärangan tila, joka ahdistaa nesteiden kiertoa ja vaikuttaa etuosan vinouteen ja mahan alueeseen.

Edelleen lantion alueella on joitain ongelmia, mutta parannusta on tapahtunut huomattavasti edellisestä käynnistä. Meidän peruutusharjoituksemme ovat siis tuottaneet tulosta!

Hoito voi ulkopuolisesta näyttää siltä ettei siinä oikeastaan tapahdu yhtään mitään. Tyyppi vain siirtelee käsiään hevosen iholla kohdasta toiseen. Tuntien kuitenkin omankin hevoseni, voin sanoa että kyllä siinä jotain tapahtuukin. Välillä T irvisteli, koitti näykkiä ja veti turpaansa ruttuun kun tuntui huonolta, välillä se melkein vaipui nirvanaan kun tuntui niin hyvältä. Hoidon jälkeen T oli väsynyt, mutta silti sen silmät olivat tyytyväisemmän näköiset kuin pitkään aikaan.

Sain kattavan selostuksen siitä miten kaikki vaikuttaa kaikkeen ja pienikin "klikki" hevosen kehon toiminnassa voi kasvaa suureksi ongelmaksi. Yleensä näitä oireita aletaan sitten hoitaa, mutta unohdetaan etsiä syy josta oireet tulevat. Paljon meni korvien ohi enkä todellakaan muista kaikkea mitä puhuttiin.

Nyt seuraavat muutamat päivät mennään taluttaen ja sitten saisi alkaa pikkuhiljaa ratsastamaan. Meillä tosin satula pitää tsekata sitä ennen ja ensi viikolla itselläni on matka Saksaan Bundeschampionat -kisoihin suuren maailman touhuja ihmettelemään. 

Nyt kaikki peukut pystyyn, että meille vihdoin koittaisi paremmat ajat tuon kaviokkaan kanssa!


sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Kohta en enää jaksa

Jotta tämä elämä ei menisi turhan helpoksi tuon kavioeläimen kanssa, niin saatiin sille uusi lääkekuuri.

Yskähtely ratsastuksen alussa ei vain loppunut eikä sitä limaakaan sitten tullut kuin parina päivänä. Hevonen ei ollut halukas liikkumaan ja muuttui kuin tervakattilaan pudonneeksi kun hyppäsin selkään. Eikun uudelleen yhteyttä eläinlääkäriin, joka tulikin sitten tähystämään Tessan. Luonnollisesti tällä eläinlääkärillä on muitakin asiakkaita, joten jouduimme tähystystä odottamaan pari viikkoa.

No mitä se tähystys sitten näytti?
Hengitysäänet keuhkoissa ja henkitorvessa normaalit. Imusolmukkeet normaalit. Ei yski kurkunpäätä provosoitaessa.
Hengitystietähystys ilman rauhoitusta. Hengitysteissä punoitusta. Ei rakkuloita kurkunpäässä. Kurkun kansi jää joksikin aikaa väärälle puolelle. Ei eritettä ylähengitysteissä/ henkitorven yläosassa. Yskii henkitorvea tutkittaessa.

Eli sitä limaa ei varmaan ole koskaan ollutkaan kun ei sitä sen edellisen kuurin yhteydessä pois tullut...

Diagnoosina yliherkkyyttä hengitysteissä, todennäköisesti IAD.

Saatiin sitten kortisonikuuri Equisolon ja Interferoni; jälleen halpaa lystiä tämä hevosen pito, lasku lähes 200€.

Alan vaipua epätoivoon tämän hevosen kanssa! Sen hetken kun se oli terve ja pääsin sen kanssa oikeasti tekemään töitä, se osoitti miten hieno ja minulle sopiva hevonen se on. Mutta nämä jatkuvat sairastelut alkaisivat jo riittämään. Hevonen ei nauti liikutuksesta kun sen yleiskunto on romahtanut enkä itsekään nauti ratsastuksesta kun hevonen yskii kuin keuhotautinen tupakoitsija. Ja edelleenkään yskää ei tule milloinkaan muulloin kuin raviin lähtiessä.

Hoitovaste ei ole ihan sellainen kuin olisin toivonut, sillä kortisonia on nyt syötetty maanantaista lähtien eli 6 päivää ja tänään taas ratsastaessa hevonen yski neljästi. Kuten eläinlääkärikin sanoi, se ei ole normaalia, että hevonen yskii liikuttaessa, PISTE.

Jaksan vielä toistaiseksi katsoa tilannetta, mutta jos talvella tilanne on edelleen tämä, niin tästä lähtee hyväsukuinen siitostamma jollekin!

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Verikoetulokset

Huoh, lähes kuukausi mennyt eikä tänne ole päivittynyt mitään uutta.

Verikokeiden tulokset osoittivat, että valkosolut ovat kovin alhaiset, joka voisi viitata jonkinlaiseen tulehdukseen. Myöskin hemoglobiini oli aika matala.
Tessallahan on ollut koko kevään pientä yskähtelyä raviin siirtyessä, mutta olen ajatellut sen liittyvän kuivaan ja pölyävään kevääseen. Lämpöä ei ole ollut eikä se yski milloinkaan muulloin kuin liikutuksessa eikä myöskään sieraimet ole vuotaneet. Eläinlääkäri käski tarkkailla hevosta ja sen palautumista liikunnan jälkeen.
Viikko sitten otin eläinlääkäriin yhteyttä kun yskähtely ei loppunut ja hevonen oli jotenkin nuutuneen oloinen. Nuutuneisuus voi toki johtua laitumella olostakin, mutta koska aiemmin oli ollut puhetta mahdollisesta lääkekuurista niin ell määräsi Tessalle kuurin.
Niinpä hain apteekista hevoselle Equimycin -jauhetta ja Equipulmin -siirappia, joita kumpaakin käytetään hevosen hengityselinsairauksiin. Halpaahan tämäkään lysti ei ollut, yhteensä lähes 200€!!
Nyt kun kuuria on syötetty kolme päivää, on limaa tullut sieraimista ihan vähän. Toivottavasti myös yskähtely loppuu ja hevonen tulee yhtä pirteäksi ratsataa kuin aiemmin. Nyt liikutaan päivän kunnon mukaan melko kevyesti.

Tuohon matalaan hemoglobiiniin ei eläinlääkäri ottanut muuta kantaa kuin että se voi liittyä tuohon tulehdustilaan.
Luonnollisesti kiiruhdin googlettamaan nämä verikoetulokset ja tietenkin siinä vaiheessa kun google kertoo kaiken mahdollisen niin pahintahan siinä alkaa pelkäämään. Olen siis vakuuttunut siitä, että hevosellani on vähintäänkin syöpä tai jokin muu korjaamaton vaurio elimistössään!

Viime keväänä oli muuten samansuuntaiset nuo veriarvot; silloinkin valkosoluarvo oli hyvin matala. Suolan syötöstä on ollut ilmeisesti hyötyä, sillä natriumarvo oli merkittävästi parantunut vuoden takaiseen.

Satulakin jouduttiin tarkastamaan kun se luisui lavoille. Satulaan vaihdettiinkin leveämpi etukaari ja muokkauspaloja fixattiin vähän kapeammaksi, jotta selkärangalle jää enemmän tilaa. Aika kiva kun on satula, jota voi muokata melko paljon sen sijaan että alkaisin valtavan satuloiden sovitusrumban.
Täytyy antaa kyllä isot kiitokset HorseCareCornerin Tainalle ja varsinkin Hannalle, joka on paneutunut täysillä satulan istuvuuteen.


torstai 1. kesäkuuta 2017

Lastauskateutta?

Huoh... Enpä tiedä miten tästä asiasta kirjoittaisin, mutta välillä jonkinasteinen kateus nostaa päätään meikäläisessä.

Minun hevoseni ei mene traileriin; ei vaikka sitä työntäisi tai vetäisi!

Tässä eilispäivänä käytin yhtä hevosta klinikalla ja voi hitto miten olin kateellinen kun se hevonen pienen lastaussillalla pysähtymisen jälkeen vain käveli tyynesti koppiin. Sama homma klinikalta poislähtiessä. Ja kyseistä hevosta ei todellakaan kuljetella kuin ehkä kerran vuodessa eli se ei ole sille rutiininomainen homma.Myönnän, olin kateellinen.
Tallin pihalla toista hevosta lähdettiin viemään treeneihin ja niin vain sekin suorastaan juoksi omaan kuljetuskalustoonsa kyytiin! Voi että miten kateellinen olinkaan!

Tallillamme ponikin on oppinut lastautumaan oikeinkin mukavasti; kuulemma edellisellä kerralla tämä itsepäinen poniriiviö oli vain kävellyt sinne trailerin pimeisiin uumeniin... Kateellisena kuuntelin kun tätä minulle kerrottiin.

Oma hevoseni ei sinne traileriin mene!

Miksi muiden hevoset kävelevät tyynen rauhallisesti kuljetuskoppiin, vaikkei se varmasti niistäkään maailman mukavin paikka ole?? Miksi juuri minun hevoseni on päättänyt olla menemättä?

Tiedän, että ahkeralla harjoittelulla ongelma voitaisiin selättää, mutta tarvitsisin jonkinlaisen gurun motivoimaan minut itseni tähän asiaan. Olen epäonnistunut niin monesti etten osaa enää pysyä positiivisena tämän asian kanssa.
Hevoseni ei pelkää traileria; ei sinnepäinkään, vaan käy muina naisina jopa trailerin lastaussillalla asti rapsuteltavana tai maistamassa leipäpalan. Sinne sisälle asti se vain ei tule, eikä todellakaan sinne jää, jos vahingossa sattuukin liian pitkälle hipsimään!

Edellisellä tallilla oli orihevoinen, jonka omistaja lähetti traikkuun! Ja tämä kuulemma toimi minkälaisessa tilanteessa tahansa; hevonen paineli koppiin vaikka panssariajoneuvo olisi vieressä pörissyt. Olin niin kateellinen (ja vaikuttunut) tuosta!

Mikä kateuden puuska minut on saanutkaan valtaansa!


tiistai 23. toukokuuta 2017

Pitkästä aikaa

Tessalta kuvattiin tänään molemmat takapolvet.
Tessa liikkuu ihan puhtaasti ratsastaessa kun sen pitää napakassa paketissa, mutta jos sen antaa lönkötellä pidemmällä ohjalla, niin ravissa tahti rikkoontuu. Joskus polvi tuntuu pettävän alta, joten päätin kuvauttaa sen saadakseni jonkinlaisen tiedon; olipa se sitten kuinka musertavaa tahansa.

Samaan syssyyn hepalle annettiin tehosterokote, raspattiin hampaat, otettiin verenkuva ja kuvattiin mahdollisen hiekan takia maha. Menköön kaikki samaan konkurssiin!

Hampaissa ei ollut sen kummempia, veritulokset tulee myöhemmin eikä mahassa ollut hiekkaa😊. Olkaamme siis näistä tyytyväisiä!

Yllätys oli siinä mielessä positiivinen, ettei varsinaista nivelrikkoa kai vielä ole. Pientä terävöitymistä oli molemmissa polvissa, mutta muistaakseni sitä oli jo ostotarkastuksessa. Nyt ell vertaa puolentoista vuoden takaisia kuvia tämänpäiväisiin ja saan vertailutuloksen myöhemmin. Ei sieltä ainakaan palvaamoon vielä tullut tuomiota☺.

Nyt voidaan siis lisätä treeniä varovasti, sillä polvet tarvitsevat lihasta tuekseen.