Nyt on sitten parisen viikkoa tallattu hevosen kanssa kylätietä. On muuten tullut tutuksi tuo kylätie; koska emme pääse vieläkään parempiin maastoihin, ollaan sahattu tätä sitten edestakaisin. Siitä tulee parisen kilometriä eestaas. Parin kilometrin päässä olisi mahtava hiekkatie (metsäautotie kovalla pohjalla), mutta sinne päästäkseen pitäisi kulkea jonkin matkaa kohtalaisen vilkkaasti liikennöidyn tien laitaa, joka kyllä itseäni hirvittää aika tavalla.
Koko ajan mielessä on ollut pienen pieni pelko siitä ettei tuo niveltulehdus paranisikaan vaan muuttuisi kenties ajan kuluessa pahemmaksi.
Tänään oli kontrollipäivä. Ei kun hevoselle taas Lameness Locator sensorit kiinni, hattu päähän ja juoksuksi. Juostiin ensin kovalla hiekkatiellä ja siitä siirryttiin kentälle juoksemaan ympyrää.
Sitten analysoitiin tulokset: Tessalla on maahan astumisvaihe parantunut ns. "kipeässä jalassa" 56% ja ponnistusvaihe on parantunut 33%. Muut jalat olivat edelleen täysin puhtaat. Piikitys ja kävelytys olivat siis toimineet!
Tästä jatketaan nyt edelleen ainakin viikon verran kävelemällä; tosin sen saa tehdä jo selästä käsin, mutta edelleen mieluiten kovalla alustalla ja pitkiä lenkkejä. Hmmm... missähän niitä pitkiä lenkkejä tekisi? Pikkuhiljaa sitten saa alkaa ravaamaan sekä laukkaamaan pieniä pätkiä kerrallaan ja suoraan. Mäkien kiipeämistä käynnissä eläinlääkäri suositteli myös.
Meillä on kentällä senverran hyvä pohja ettei eläinlääkäri kieltänyt siinä ratsastamista, mutta pieniä ympyröitä pitää ainakin alkuun vältellä.
Ihanaa päästä pitkästä aikaa satulaan! T ei välttämättä ole yhtä ihastunut joutuessaan palaamaan takaisin työnteon pariin, mutta varmasti se jossain vaiheessa tulee tykkämään hommista.
Täytyy ihan ensimmäiseksi tilata Tessalle hieroja, sillä eläinlääkärin mielestä kannattaisi nyt hieroa takakroppa (varsinkin se polven alue) auki jotta työnteko olisi miellyttävämpää hevoselle.
Nyt siis hetkellisesti helpottaa hevosen omistajaa huolien osalta!
