Jotta tämä elämä ei menisi turhan helpoksi tuon kavioeläimen kanssa, niin saatiin sille uusi lääkekuuri.
Yskähtely ratsastuksen alussa ei vain loppunut eikä sitä limaakaan sitten tullut kuin parina päivänä. Hevonen ei ollut halukas liikkumaan ja muuttui kuin tervakattilaan pudonneeksi kun hyppäsin selkään. Eikun uudelleen yhteyttä eläinlääkäriin, joka tulikin sitten tähystämään Tessan. Luonnollisesti tällä eläinlääkärillä on muitakin asiakkaita, joten jouduimme tähystystä odottamaan pari viikkoa.
No mitä se tähystys sitten näytti?
Hengitysäänet keuhkoissa ja henkitorvessa normaalit. Imusolmukkeet normaalit. Ei yski kurkunpäätä provosoitaessa.
Hengitystietähystys ilman rauhoitusta. Hengitysteissä punoitusta. Ei rakkuloita kurkunpäässä. Kurkun kansi jää joksikin aikaa väärälle puolelle. Ei eritettä ylähengitysteissä/ henkitorven yläosassa. Yskii henkitorvea tutkittaessa.
Eli sitä limaa ei varmaan ole koskaan ollutkaan kun ei sitä sen edellisen kuurin yhteydessä pois tullut...
Diagnoosina yliherkkyyttä hengitysteissä, todennäköisesti IAD.
Saatiin sitten kortisonikuuri Equisolon ja Interferoni; jälleen halpaa lystiä tämä hevosen pito, lasku lähes 200€.
Alan vaipua epätoivoon tämän hevosen kanssa! Sen hetken kun se oli terve ja pääsin sen kanssa oikeasti tekemään töitä, se osoitti miten hieno ja minulle sopiva hevonen se on. Mutta nämä jatkuvat sairastelut alkaisivat jo riittämään. Hevonen ei nauti liikutuksesta kun sen yleiskunto on romahtanut enkä itsekään nauti ratsastuksesta kun hevonen yskii kuin keuhotautinen tupakoitsija. Ja edelleenkään yskää ei tule milloinkaan muulloin kuin raviin lähtiessä.
Hoitovaste ei ole ihan sellainen kuin olisin toivonut, sillä kortisonia on nyt syötetty maanantaista lähtien eli 6 päivää ja tänään taas ratsastaessa hevonen yski neljästi. Kuten eläinlääkärikin sanoi, se ei ole normaalia, että hevonen yskii liikuttaessa, PISTE.
Jaksan vielä toistaiseksi katsoa tilannetta, mutta jos talvella tilanne on edelleen tämä, niin tästä lähtee hyväsukuinen siitostamma jollekin!
