Pohdintoja työelämästä

Olen alkanut harkitsemaan vakavasti uran/työpaikan vaihtoa. Syynä se, että tämä epäsäännöllinen kolmivuorotyö (jaksotyö) on alkanut viemään voimani aivan totaalisesti. Tuntuu, että nämä työvuororytmit joita meidän työpaikassamme teemme, pahentavat tätä kokonaisvaltaista uupumusta ja liian vähät vapaapäivät yövuoroista toipumiseen eivät enää riitä minulle.

Nuorempana jaksoin ja jopa tykkäsinkin näistä epäsäännöllisistä työajoista sekä hassusta työrytmistä, jolloin väliin ollaan vain pari hassua päivää töissä ja välillä sitten tehdään pidempiä työputkia. No enää en ole nuori ja tunnun jopa kaipaavan säännöllistä rytmiä elämääni.
Olen huomannut vanhenemisen myötä väsymyksen iskevän kroppaan enemmän, rytmien kääntely on todella paljon vaikeampaa kuin aimmin ja muistini ei todellakaan ole nykyään mitenkään hyvä.

Kuitenkin tästä työstä maksettava korvaus antaa minulle mahdollisuuden pitää hevosta, omakotitaloa ja kunnollista autoa. Enkä toisaalta tällä koulutuksella tulisi saamaankaan saman palkkaluokan päivätöitä. Mikä siis eteen kun oma jaksaminen alkaa olla loppu, mutta en toisaalta ole valmis luopumaan elämisen tasosta?

Ajatus opiskelemisesta kävi myös mielessä, mutta en vieläkään ole päättänyt mitä minusta tulee aikuisena enkä siis yhtään tiedä mitä opiskelisin. Entä jos opiskelen alaa, jolla ei tulevaisuudessa olekaan töitä tarjolla? Pelottavalta tuntuu myös ajatus siitä, että opiskelun aikana miulla ei olisikaan varaa pitää hevosta, se kun ei ole ihan halpaa hommaa. Työn ohella opiskelu näillä työvuoroilla ei todellakaan innosta kun nyt jo väsymys on välillä aivan totaalista.
Voi kunpa jostakin saisi vastaukset kaikkiin kysymyksiin ja taivaalta tippuisi suuren suuri rahatukko, jotta voisin lopettaa kamalan kolmivuorotyön!

Eroahdistusta ja ötökkäsotaa

Laidunkausi on siis avattu.
Meillä T on ainut kolmesta hepasta, joka saa laiduntaa kaikkein vehreimmillä laitumilla; ponilla on kaviokuumeriski ja Ropsun täytyy laihduttaa.
Tessalla on vain yksi pieni ongelma tuossa laiduntamisessa; se kun menee aivan sekaisin jollei se näe ponia! T luulee kai ponia omaksi varsakseen ja järkyttyy heti kun poni häviää näkyvistä. Höppänä se on! T alkaa ravaamaan tai laukkaamaa aidan viertä aivan hikipäissää eikä pysty keskittymään edes syömiseen kun ponia pitää etsiä katseella kaiken aikaa. Siksipä on aivan ihanaa, että ponille on aidattu pienen pieni alue, josta heinä on ajettu konella tosi lyhyeksi, jolla poni voi "laiduntaa" Tessan vieressä. Kumpikin taitavat olla tyytyväisiä ratkaisuun. Tai ehkä ponia vähästi hämmentää että se ruoho todellakin on vihreämpää siellä aidan toisella puolella.

Yhtäkkiä tulleet lämpimät kelit ovat tuoneet mukanaan myös ärsyttävät ötökät. Itikat, mäkäräiset ja jopa paarmat ovat heilahtaneet jo toukokuussa riesaksemme ja hevoset näyttävätkin ryntäistään lähinnä haulikolla ammutuilta. T joka ei vielä viime syksynä joutunut kärsimään juurikaan ötököistä, saa nyt aivan valtavia paukamia edellämainittujen vihulaisten iskuista. Eräänä päivänä tavoitin sen juoksemasta laitumelta aivan hiestä märkänä ja syynä ei todellakaan ollut ponin häviäminen näkyvistä, vaan desanttien joukkoisku. Tammaparan mahanalus ja jalkoväli ovat vereslihalle tikattu mäkäräisten puremista ja ryntäissä on peukalonpään kokoisia paukamia.
Mie olen yrittänyt hölvätä jos jonkinmoista tököttiä tuohon elukkaan, mutta tuloksetta. Kauhulla odotan ajankohtaa, jolloin paarmojen joukkohyökkäys alkaa tai polttiaisten esiinmarssi...
No siihen asti mennään Dr Repelin ja pikiöljyn kuorruttamalla hevosella, jota rasvataan säännöllisesti hevossalvalla. Olen miettinyt ötökkäloimen ostoakin, mutta kun en haluais kesällä hevolle mitään loimea päälle pukea.

Ah, kesä ja kärpäset (vai paarmat?)

Laitumelle, mars!

Jiihaa! Kelit on olleet niin suotuisat Suomessa, että laitumet ovat kasvaneet vauhdilla. Mekin päästiin rakentamaan laitumet hepoille ja se on nykyään niin helppoa kun ei rautakankia tarvitse raahata kilometritolkulla mukana; pelastuksen tuo muovikepit, joissa on aitalankaa vaille kaikki valmiina!
Niinpä mekin eilen pari tuntia painiskeltiin aitatolppien ja -lankojen kanssa ja niin vain saatiin polleille laidunaitaukset tehtyä. Valitettavasti T ei saa laidunkaveria rapsutteluavuksi, mutta viereen sentään poni tuli.

Työ syö enemmän aikaani kuin mitä toivoisi enkä ole juurikaan päässyt heppapoloista liikuttamaan. Se ei taida olla asiasta moksiskaan vaan taitaapi nauttia saamastaan vapaasta. Toisaalta T kyllä myös tykkää tehdä töitä tai ainakin se pärisee tyytyväisenä kun jokin asia onnistuu ratsastaessa.
Meillä on meneillään myös traileritreenit eli koitan totuttaa Tessan käymään traikussa niin, että se tuntisi olonsa siellä hyväksi. Ensi viikolla koitetaan saada poni kaveriksi tähän projektiin.

Hampaiden ja kentän hoitoa

Kylläpä on vierähtänyt pitkä aika viime postauksesta. Eipä tässä ole kyllä ollut mitään sen ihmeempiä tapahtumiakaan.

Taina kävi "säätämässä" Tessan satulan sopivaksi ja nyt päästään treenaamaan. On muuten tosi hyvä, että satulaa voi noinkin paljon muokata, sillä varmaan kuukauden päästä joudutaan taas katsomaan satulan sopivuus jos päästään ratsastamaan. Jostain syystä Tessan selkä oli aiemmin paljon suorempi kuin nyt ja satulaan jouduttiinkin laittamaan toppausta niin, että se hiukan kaarevoitui.

Perjantaina 29.4. eläinlääkäri kävi hoitamassa Tessan ja ponin hampaat. Saatiin selvyys siihenkin mistä hampaasta Tessalta silloin lohkesi se palanen; vasemmalta 4. poskihammas ulkoreunalta, mutta se ei aiheuta mitään ongelmia, pitää vain muistaa tulevaisuudessa tarkistaa se hammas erityisen huolella.
Poni sensijaan joutui kärsimään hampaan poistosta eikä siis saada ratsastuskaveria ainakaan viikkoon.

Mieheni hitsasi meille ratsastuskentälle lanan. Ja siitäpä tulikin todella hieno, oikein Ferrarin punainen paholainen!
Kyllä nyt kelpaa ratsastaa kun saadaan kenttä tasoitettua juuri silloin kun tarvitaan.

Kesän tulon voi jo tuntea, sillä ilma on lämmennyt hurjasti, aurinko paistaa ja pikkuhiljaa voikukat ja muut vihreät alkavat kasvattaa itseään syömiskuntoon. Västäräkkejäkin on jo näkynyt.

Kuu kiurusta kesään,
puolikuuta peipposesta,
västäräkistä vähäsen,
Pääskysestä ei päivääkään,
joten niitä pääskyjä odotellessa...