Seepra?

Liekö tämä vain toiveunta vai todellistako on? Nyt vain tuntuu siltä, että Tessan mahaongelmat alkavat olla paranemaan päin...
Hepo on syönyt nyt Boulardii for Animals -tuotetta kolmisen viikkoa ja vaikka T ensimmäisen viikon jälkeen menikin vatsastaan pahemmaksi, niin nyt se on rauhottunut tosi paljon. En osaa sanoa oliko tuosta tuotteesta meille se apu vai onko hepo vain huolellisen ruokinnan ja hoidon takia parantunut.
Tässä ollaan paristi jo käyty selästä käsin kentällä liikkumassa ja T ei vastustele satulavyön kiristystä läheskään niin paljon kuin aiemmin. Jospa tästä epämääräisestä vatsakipuilusta päästäisiin ja voitaisiin keskittyä treenaamiseen ja päästäisiin kesällä tutkimaan maastojakin. No pessimisti ei pety, ja siksi minäkään en vielä tuulettele täällä...

Tänään päästin Tessan irtona juoksemaan kentälle kun kenttä oli niin hyvässä kunnossa. Tuloksena minulla oli seepran värinen hevonen, koska T piehtaroi kosteassa kentän hiekassa niin antaumuksella. Irtilähtevä talvikarva varmasti kutittaa kovasti kun en ole sitä pariin päivään ehtinyt töiden takia harjailemaan.

Huuhailua

Kun on nyt jonkinverran tullut selattua tuota internetin ihmeellistä maailmaa Tessan mahahaavan takia, niin olen eksynyt kovin monia blogeja lukemaan joissa tuskaillaan mahahaavahevosen kanssa. Blogilaiset ovat saaneet hevosilleen apua omepratsolista ja sukralfaatista mutta ovat jatkaneet varsinaisen lääkekuurin jälkeen erilaisilla tukihoidoilla elämää. Yhdestä blogista luinkin sitten valmisteesta, joka on kehitetty limakalvovaurioiden hoitoon; se on Boulardii for animals.

Tästä tuotteesta en ollut koskaan kuullutkaan, mutta bloggaajan rohkaisemana uskaltauduin kokeilemaan tuotetta. Pakkauksessa on 26 pientä annospussia, jotka sisältävät siis limakalvoja korjaavaa ainetta sekä hyvälaatuista hiivaa ja annostus on pussi päivässä. Hinta ei ollut paha, joten jps tästä ei mitään iloa olekaan, ei kokeilu ole kallis... Toivottavaa tietenkin olisi että tämä auttaisi, sillä ei tuo T vielä kunnossa ole. Olenkin jo valmistautunut ostamaan lisää Peptizolea jollei muu auta.

Hevosesta on vaikea sanoa milloin kyse on kivusta ja milloin ns. kipumuistista. T luimistelee kun sitä harjaa satulavyön kohdalta tai laittaa vyötä kiinni. Se ei myöskään edelleenkään ratsastaessa lähde raviin kovin helposti, muttei sentään enää yritä pystyyn. Se on kuitenkin selvästi parempi lääkekuurin jälkeen eikä enää teroita hampaitaan kaltereihin. Kuitenkin vaistoan ettei ihan kaikki ole vielä hyvin.

Talven riemuja

Meninpä lupaamaan kummipojalleni laatuaikaa laskettelun parissa viime talvena... Viime talvi oli mitä oli ja meidän laskettelureissusta ei tullut mitään. No mitä tekee 11 -vuotias poika?  Muistaa tietenkin kummin tekemän lupauksen ja soittaa sopivan tilaisuuden tullen ja muistuttaa kummiakin mokomasta lupauksesta. Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä lauantaiaamuna kakaran kanssa mutkamäkeen.
Meillä olikin varsin mukava parituntinen mäessä enkä edes kaatunut kertaakaan vaikka sukset eivät ole olleet jalassani yli pariinkymmeneen vuoteen!!! Hui kauhistus, onko siitä todellakin jo niin pitkä aika? Pentuna tuli paljonkin laskettua ja muutama hiihtolomakin meni Lapissa lasketellessa, mutta sitten se jostain syystä jäi koko homma.
Onneksi tuo laskeminen on kuin pyörällä ajo; kun sen on kerran oppinut hyvin, ei se taito mihinkään häviä ja parin laskun jälkeen ilmassa oli urheilujuhlan tuntua kun muistin miten kauniisti rinnettä tullaan alas.
Mutta maailma on muuttunut sitten 80 ja 90 -luvun; nykyään lähes kaikilla, ikään, sukupuoleen ja jaloissa oleviin välineisiin katsomatta, on kypärä päässä! Onko laskeminen muuttunut vaarallisemmaksi vuosien saatossa vai onko tämä vain muotijuttu? No oli kumpi vain, oli ilo huomata miten kypärä tavallaan kuului kaikkien päähän.
Kuvamateriaalia tästä keikasta ei ole, koska vaatteissani ei ollut tarpeeksi taskuja kuvaamisvälineille (lue puhelimelle).

Tessa pääsi talutuslenkille pelloille kun tallikaveri halusi meidät mukaan rauhoittamaan Ropsun menoa. Ja T todellakin toimi rauhoittavasti; se käveli niin kiltisti ja rauhallisesti vierelläni, vaikka maailma oli täynnä mitä ihanimpia kevättuoksuja ja linnunlaulua. Toivottavasti se on tulevaisuudessa selästäkin käsin yhtä rauhallinen maastolenkeillä sillä ne tulevat ohjelmistoon heti kun vain sinne maastoon kunnolla päästään.
Kevätaurinko lämmittää jo niin kovasti, että lenkin jälkeen T pääsi nakuna loppupäiväksi tarhaan ja huomenna näyttäisi olevan yhtä kaunis päivä niin, että T saa huomennakin nakuilla.

Nämä aurinkoiset kevätpäivät saavat odottamaan kesää aina vain enemmän ja lastaustreenit jatkuvat heti kun voin taas peruuttaa trailerin tarhan portille. Jospa se nainen jossain vaiheessa sinne traileriinkin kömpisi ja päästäisiin muuallekin treenailemaan. (Onkohan tämä ennakointia ja sitten taas joku menee mönkään?) Olin ilmoittautunut lastauskurssillekin pääsiäislauantaiksi, mutta kurssi siirtyikin parilla viikolla eteenpäin, joten enpä sinne sitten pääse. Tämä työ aiheuttaa näitä erinäisiä ongelmia osallistua tapahtumiin kun työvuorolistat tehdään jo pari kuukautta etukäteen ja vuoroja ei oikein pysty listan julkaisemisen jälkeen muuttamaan...

Aurinko ei paistakaan keväällä risukasaan

Tessan omepratsolikuurin loppumisesta on parisen viikkoa ja valitettavasti tyttö ei tunnu vieläkään terveeltä. Sillä on edellen silmien päällä "huolirypyt" ja se luimistelee kun harjalla tai kädellä koskettaa satulavyön kohtaa.
Kävin pari kertaa selässäkin ja satulavyön laitto aiheutti sen, että T veti hampaillaan kaltereita niin, että meikäläisellä meni iho kananlihalle... Eli ei taida maha olla vieläkään kunnossa. Hitsi kun tuo eläin olisi helpompi lastata niin veisin sen kyllä nielemään letkun Helsinkiin, jotta saataisiin varmistus noille mahahaavoille.

Tässä on parikin kertaa tullut mieleen myöskin se kylmä tosiasia, että hevosharrastus ei todellakaan ole köyhän harrastus. Tuo mahahaavan hoito nyt vain yhtenä esimerkkinä: Peptizole maksaa apteekissa 42€ tuubi ja se riittää 700 kg painavalle hevoselle. Tessa sai sitä 500 kg:n mukaan, joten kolmesta tuubista riitti neljäksi päiväksi ja tuubeja oli yhteensä 21 jolloin se sai sitä normaalisti määrätyn 28 päivän ajan. Hintaa näille omapratsoleille tuli 882€. Sen lisäksi T sai 3 x päivässä 10 tablettia Antepsinia; 60 tabletin paketti maksoi n. 20€ eli päivää kohden 10€.

Tähän astiset kulut mahahaavalääkkeistä ovat siis olleet:
Peptizole 882€
Antepsin 280€
Yhteensä 1.162€

Halpaa eikö totta? Ja nyt siis uhkana on vielä toinen mokoma, jos tuo tyttö näyttää edelleenkin kärsivän.

Meillä on nyt virinnyt ajatus tallilla vaihtaa nykyinen kutteri-olki -kuivitus hamppukuivitukseen kun se hamppu maatuu nopeammin pellolle käytettäväksi. Tessahan on todella epäsiisti karsinassaan; se paskoo ja kusee ihan mihin sattuu ja pyörii siellä kuin karuselli niin, että sen karsinan siivoaminen on hiton ärsyttävää. Kuitenkin olen ollut tyytyväinen tähän nykyiseen olkisysteemiin, sillä T voi halutessaan napostella olkea vaikka sillä onkin lähes vapaa heinä. Tuo on mahahaavan kannalta hyvä kuivikesysteemi ja mielestäni edullinen, sillä "tehtaanmyymälästä" saa purua isoissa 36 kg:n säkeissä ja olki on ilmaista.
Hampun kohdalla epäilen, että se ei Tessan karsinassa pääse muodostamaan tarvittavaa patjaa juurikin tuon kuningattaren pyörimisinnon takia, joten silloin se ei tule toimimaan niin kuin sen pitäisi. Hamppu on tosi paljon kalliimpaa kuin puru, mutta sen menekistä ei tosiaan ole mitään aavistusta, jolloin se voi tulla joko kalliimmaksi käytössä kuin puru tai sitten ei...

Tässä nyt mennään kesään asti nykyisellä kuivikkeella, mutta ensi syksynä taitaa olla vaihdon aika. Tällä hetkellä lantala täytty aika nopeastikin tuosta oljesta, joka on ongelmallinen hävittää kun se pitäisi ajaa ensin aumaan maatumaan ja sieltä vasta pellolle. Puru taitaa maatua vielä kovasti paljon hitaammin eikä sitä voi edes pellolle laittaa. Hamppu olisi kyllä siis tallinpitäjän kannalta kovin käytännöllinen vaihtoehto, mutta ei valitettavasti minun rahapussini kannalta paras mahdollinen...
Olkipellettiä tekisi mieli kokeilla, mutta senkin hinta on suhteellisen korkea. Noh, onneksi tässä on vielä aikaa mietiskellä vaihtoehtoja.