Meninpä lupaamaan kummipojalleni laatuaikaa laskettelun parissa viime talvena... Viime talvi oli mitä oli ja meidän laskettelureissusta ei tullut mitään. No mitä tekee 11 -vuotias poika? Muistaa tietenkin kummin tekemän lupauksen ja soittaa sopivan tilaisuuden tullen ja muistuttaa kummiakin mokomasta lupauksesta. Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä lauantaiaamuna kakaran kanssa mutkamäkeen.
Meillä olikin varsin mukava parituntinen mäessä enkä edes kaatunut kertaakaan vaikka sukset eivät ole olleet jalassani yli pariinkymmeneen vuoteen!!! Hui kauhistus, onko siitä todellakin jo niin pitkä aika? Pentuna tuli paljonkin laskettua ja muutama hiihtolomakin meni Lapissa lasketellessa, mutta sitten se jostain syystä jäi koko homma.
Onneksi tuo laskeminen on kuin pyörällä ajo; kun sen on kerran oppinut hyvin, ei se taito mihinkään häviä ja parin laskun jälkeen ilmassa oli urheilujuhlan tuntua kun muistin miten kauniisti rinnettä tullaan alas.
Mutta maailma on muuttunut sitten 80 ja 90 -luvun; nykyään lähes kaikilla, ikään, sukupuoleen ja jaloissa oleviin välineisiin katsomatta, on kypärä päässä! Onko laskeminen muuttunut vaarallisemmaksi vuosien saatossa vai onko tämä vain muotijuttu? No oli kumpi vain, oli ilo huomata miten kypärä tavallaan kuului kaikkien päähän.
Kuvamateriaalia tästä keikasta ei ole, koska vaatteissani ei ollut tarpeeksi taskuja kuvaamisvälineille (lue puhelimelle).
Tessa pääsi talutuslenkille pelloille kun tallikaveri halusi meidät mukaan rauhoittamaan Ropsun menoa. Ja T todellakin toimi rauhoittavasti; se käveli niin kiltisti ja rauhallisesti vierelläni, vaikka maailma oli täynnä mitä ihanimpia kevättuoksuja ja linnunlaulua. Toivottavasti se on tulevaisuudessa selästäkin käsin yhtä rauhallinen maastolenkeillä sillä ne tulevat ohjelmistoon heti kun vain sinne maastoon kunnolla päästään.
Kevätaurinko lämmittää jo niin kovasti, että lenkin jälkeen T pääsi nakuna loppupäiväksi tarhaan ja huomenna näyttäisi olevan yhtä kaunis päivä niin, että T saa huomennakin nakuilla.
Nämä aurinkoiset kevätpäivät saavat odottamaan kesää aina vain enemmän ja lastaustreenit jatkuvat heti kun voin taas peruuttaa trailerin tarhan portille. Jospa se nainen jossain vaiheessa sinne traileriinkin kömpisi ja päästäisiin muuallekin treenailemaan. (Onkohan tämä ennakointia ja sitten taas joku menee mönkään?) Olin ilmoittautunut lastauskurssillekin pääsiäislauantaiksi, mutta kurssi siirtyikin parilla viikolla eteenpäin, joten enpä sinne sitten pääse. Tämä työ aiheuttaa näitä erinäisiä ongelmia osallistua tapahtumiin kun työvuorolistat tehdään jo pari kuukautta etukäteen ja vuoroja ei oikein pysty listan julkaisemisen jälkeen muuttamaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti