Talvi?

Ilman tilsakumeja ihan turha ajatellakaan hevosen pärjäävän...
Kuva eiliseltä; tänään olikin jo kenttä ihan sula...

Tieraa...

Onneksi kuukauden takainen (onko viime kirjoituksesta jo niin kauan?) epäpuhtaus johtui vain lihasjumeista ja nyt kaikki on taas hyvin. Tai hyvin ja hyvin... Suomeenhan saapuikin yllättäen talvi jo marraskuun alussa; lunta heitti het semmoset 30-40 senttiä! Tähänhän ei osattu varautua lokakuun lopulla olleessa kengityksessä ja Tessalla on pelkästään hokkikengät jalassa, ilman tilsakumeja! Kaviot keräävät niin mahtavat lumipaakut, että liikkuminen ilman ratsastajaakin näyttää kovin vaivalloiselta; meikäläisen painon kanssa se olisi varmasti kohtalokasta nivelille ja jänteille. Siksipä meillä onkin kokeiltu kaikenlaisia tierojen estokeinoja. Ruokaöljy, show shine, vauvaöljy ja partajugupurkin kannesta tehdyt pohjalliset on kaikki testattu, mutta mikään noista ei toimi. Joten me ei nyt olla treenattu oikeastaan mitään muuta kuin irtojuoksua😁.
Hieroja löysi Tessalta lavan ja olkapään luota jonkun ihmeellisen kananmunan kokoisen pahkuran, jonka arveli olevan arpikudosta; olisiko T joskus saanut potkun kaverilta vai mikä lie? Tämä on sellaisessa kohdassa, että jumi siinä on hyvinkin voinut aiheuttaa jumia myös vatsan alle ulottuvaan lihakseen. Jännä miten pitkälle vaikutukset voivatkin ulottua. Mutta kaiken kaikkiaan T ei ollutkaan niin pahasti jumissa lihaksistaan mitä luulin. Ehkä ollaan jotain tehty oikein!😉