Verikoetulokset

Huoh, lähes kuukausi mennyt eikä tänne ole päivittynyt mitään uutta.

Verikokeiden tulokset osoittivat, että valkosolut ovat kovin alhaiset, joka voisi viitata jonkinlaiseen tulehdukseen. Myöskin hemoglobiini oli aika matala.
Tessallahan on ollut koko kevään pientä yskähtelyä raviin siirtyessä, mutta olen ajatellut sen liittyvän kuivaan ja pölyävään kevääseen. Lämpöä ei ole ollut eikä se yski milloinkaan muulloin kuin liikutuksessa eikä myöskään sieraimet ole vuotaneet. Eläinlääkäri käski tarkkailla hevosta ja sen palautumista liikunnan jälkeen.
Viikko sitten otin eläinlääkäriin yhteyttä kun yskähtely ei loppunut ja hevonen oli jotenkin nuutuneen oloinen. Nuutuneisuus voi toki johtua laitumella olostakin, mutta koska aiemmin oli ollut puhetta mahdollisesta lääkekuurista niin ell määräsi Tessalle kuurin.
Niinpä hain apteekista hevoselle Equimycin -jauhetta ja Equipulmin -siirappia, joita kumpaakin käytetään hevosen hengityselinsairauksiin. Halpaahan tämäkään lysti ei ollut, yhteensä lähes 200€!!
Nyt kun kuuria on syötetty kolme päivää, on limaa tullut sieraimista ihan vähän. Toivottavasti myös yskähtely loppuu ja hevonen tulee yhtä pirteäksi ratsataa kuin aiemmin. Nyt liikutaan päivän kunnon mukaan melko kevyesti.

Tuohon matalaan hemoglobiiniin ei eläinlääkäri ottanut muuta kantaa kuin että se voi liittyä tuohon tulehdustilaan.
Luonnollisesti kiiruhdin googlettamaan nämä verikoetulokset ja tietenkin siinä vaiheessa kun google kertoo kaiken mahdollisen niin pahintahan siinä alkaa pelkäämään. Olen siis vakuuttunut siitä, että hevosellani on vähintäänkin syöpä tai jokin muu korjaamaton vaurio elimistössään!

Viime keväänä oli muuten samansuuntaiset nuo veriarvot; silloinkin valkosoluarvo oli hyvin matala. Suolan syötöstä on ollut ilmeisesti hyötyä, sillä natriumarvo oli merkittävästi parantunut vuoden takaiseen.

Satulakin jouduttiin tarkastamaan kun se luisui lavoille. Satulaan vaihdettiinkin leveämpi etukaari ja muokkauspaloja fixattiin vähän kapeammaksi, jotta selkärangalle jää enemmän tilaa. Aika kiva kun on satula, jota voi muokata melko paljon sen sijaan että alkaisin valtavan satuloiden sovitusrumban.
Täytyy antaa kyllä isot kiitokset HorseCareCornerin Tainalle ja varsinkin Hannalle, joka on paneutunut täysillä satulan istuvuuteen.

Lastauskateutta?

Huoh... Enpä tiedä miten tästä asiasta kirjoittaisin, mutta välillä jonkinasteinen kateus nostaa päätään meikäläisessä.

Minun hevoseni ei mene traileriin; ei vaikka sitä työntäisi tai vetäisi!

Tässä eilispäivänä käytin yhtä hevosta klinikalla ja voi hitto miten olin kateellinen kun se hevonen pienen lastaussillalla pysähtymisen jälkeen vain käveli tyynesti koppiin. Sama homma klinikalta poislähtiessä. Ja kyseistä hevosta ei todellakaan kuljetella kuin ehkä kerran vuodessa eli se ei ole sille rutiininomainen homma.Myönnän, olin kateellinen.
Tallin pihalla toista hevosta lähdettiin viemään treeneihin ja niin vain sekin suorastaan juoksi omaan kuljetuskalustoonsa kyytiin! Voi että miten kateellinen olinkaan!

Tallillamme ponikin on oppinut lastautumaan oikeinkin mukavasti; kuulemma edellisellä kerralla tämä itsepäinen poniriiviö oli vain kävellyt sinne trailerin pimeisiin uumeniin... Kateellisena kuuntelin kun tätä minulle kerrottiin.

Oma hevoseni ei sinne traileriin mene!

Miksi muiden hevoset kävelevät tyynen rauhallisesti kuljetuskoppiin, vaikkei se varmasti niistäkään maailman mukavin paikka ole?? Miksi juuri minun hevoseni on päättänyt olla menemättä?

Tiedän, että ahkeralla harjoittelulla ongelma voitaisiin selättää, mutta tarvitsisin jonkinlaisen gurun motivoimaan minut itseni tähän asiaan. Olen epäonnistunut niin monesti etten osaa enää pysyä positiivisena tämän asian kanssa.
Hevoseni ei pelkää traileria; ei sinnepäinkään, vaan käy muina naisina jopa trailerin lastaussillalla asti rapsuteltavana tai maistamassa leipäpalan. Sinne sisälle asti se vain ei tule, eikä todellakaan sinne jää, jos vahingossa sattuukin liian pitkälle hipsimään!

Edellisellä tallilla oli orihevoinen, jonka omistaja lähetti traikkuun! Ja tämä kuulemma toimi minkälaisessa tilanteessa tahansa; hevonen paineli koppiin vaikka panssariajoneuvo olisi vieressä pörissyt. Olin niin kateellinen (ja vaikuttunut) tuosta!

Mikä kateuden puuska minut on saanutkaan valtaansa!