Ulkomailla

Nyt on pieni hevosreppana saanut sitten vähän hermolomaa meikäläisestä, sillä suuntasin matkani tänne erääseen urheiluhevosten mekkaan Saksaan (tarkemmin sanottuna Westfalenin alueelle).
Voi pojat ja tytöt; ette uskokaan miten hurjasti näkyi heppoja ja heppatalleja junamatkalla lentokentältä kohteeseen. Siinä sitä maalaistytöllä oli ihmettelemisen aihetta kerrakseen ja pää kääntyili kun piti yrittää ahnehtia silmillään kaikki mahdollinen.

Olen päässyt raapaisemaan saksalaisen hevoskulttuurin pintaa ja mieli tekisi sukeltaa syvemmälle tuohon maailmaan. Täytynee tulla jossain vaiheessa uudelleen, jotta pääsen tutustumaan myös paikalliseen kilpailutarjontaan, joka näyttää olevan paitsi halvempaa kuin Suomessa, myös tarjonnaltaan hemmetin paljon runsaampaa ja laadukkaampaa. Täällä tuskin syytetään huonoja pohjia tai ratoja jos ei pärjätä kisoissa, vaan katsotaan peiliin ja todetaan että vielä pitää treenata. Tuohon saksalaiseen kilpailujärjestelmään en vielä oikein päässyt sisälle...

Olen päässyt näkemään hyvää ratsastusta, huonompaa ratsastusta, hienoja hevosia ja vähemmän hienoja hevosia, mutta oon pääsyt pikkiriikkisen näkemään täkäläistä toimintaa mm. estehevosten koulutuksesta.

Pieni suomalaistyttö kaukaa korpien kätköistä on aivan tohkeissaan kaikesta näkemästään eikä tässä vielä oikein ole edes nähtykään paljon mitään...
Kyllä täällä jonkinasteisen alemmuuskompleksin saa kun miettii meikäläisten räpeltämistä noitten kantturoitten kanssa. Ja minkälaiset treenimahdollisuudet täällä onkaan!
Jään odottamaan seuraavaa mahdollisuutta tulla tänne...

Normisettiä

Tuntuu jotenkin tyhmältä kun ei ole mitään uusia eikä varsinkaan iloisia kuulumisia kerrottavana. Meidän elämämme nyt vain menee niin lilliputin askelin eteenpäin ettei mitään voitonriemuisia kiljahduksia tältä suunnalta kuulu...

Tessa on saanut kesäkengät jalkaan ja kengittäjän mielestä se on myös mukavasti pyöristynyt. Tänään ratsastaessa tuntuikin siltä kuin hevosella olisi käsijarru päällä; askel oli jotenkin lyhyt. Vähän aikaa pähkäiltyäni asiaa hoksasin, että satula on liian kapea hevoselle. Täytyy huomenna tarkastella asiaa lähemmin, tänään jätin ratsastuksen siihen ja juoksutin hevosen, koska yritin kiirehtiä nukkumaan yövuoroa varten.
Tessan satulassa (Bates Elevation+) on tällä hetkellä sininen kaari, joka on siis mediumwide. Tessan selkäranka ei ole mitenkään korkea, joten helposti voi hevosen lihotessa kaari vaihtua leveämpään nopeassakin tahdissa. Ja siis lihasta tuossa selässä ei vielä ole...

Tessalla on joku ihme ongelma tuon tallin oven kanssa; tänäänkin se jumittui ovelle eikä sillä ollut aikomustakaan astua ovesta sisään. Tarhasta hakiessa olinkin jo valmiiksi paloitellut pari porkkanaa sille taskuuni, jotta pystyin palkitsemaan sen heti kun se astui talliin sisälle. En kuitenkaan ollut varautunut siihen, että se stoppaa ovelle kun tultiin kentältä takaisin talliin purkamaan varusteita... Siinä sitten tovi jos toinenkin seisoskeltiin; tuo hevonen kun ei paineistamalla tule sitä vähääkään vaan siinä tilanteessa se heittäytyy oikein hankalaksi. Lopulta sain hevon käppäilemään karsinaansa, jossa riisuin siltä nopsasti varusteet pois, jotta hän pääsisi palkinnoksi mahdollisimman pian takaisin laumansa luokse tarhaan.

Viikonloppuna saa hevonen pienen paussin miusta, sillä lähden ystäväni luo Saksaan pikku pikku lomalle. Ei sitä tiedä jos siellä vaikka vähän hevosiakin näkisi; ainakin Emppua pitää päästä moikkaamaan. Toivottavasti muistan ottaa paljon kuvia reissulta, jotta näissä postauksissa olisi joitain katsottavaakin...