Nyt on pieni hevosreppana saanut sitten vähän hermolomaa meikäläisestä, sillä suuntasin matkani tänne erääseen urheiluhevosten mekkaan Saksaan (tarkemmin sanottuna Westfalenin alueelle).
Voi pojat ja tytöt; ette uskokaan miten hurjasti näkyi heppoja ja heppatalleja junamatkalla lentokentältä kohteeseen. Siinä sitä maalaistytöllä oli ihmettelemisen aihetta kerrakseen ja pää kääntyili kun piti yrittää ahnehtia silmillään kaikki mahdollinen.
Olen päässyt raapaisemaan saksalaisen hevoskulttuurin pintaa ja mieli tekisi sukeltaa syvemmälle tuohon maailmaan. Täytynee tulla jossain vaiheessa uudelleen, jotta pääsen tutustumaan myös paikalliseen kilpailutarjontaan, joka näyttää olevan paitsi halvempaa kuin Suomessa, myös tarjonnaltaan hemmetin paljon runsaampaa ja laadukkaampaa. Täällä tuskin syytetään huonoja pohjia tai ratoja jos ei pärjätä kisoissa, vaan katsotaan peiliin ja todetaan että vielä pitää treenata. Tuohon saksalaiseen kilpailujärjestelmään en vielä oikein päässyt sisälle...
Olen päässyt näkemään hyvää ratsastusta, huonompaa ratsastusta, hienoja hevosia ja vähemmän hienoja hevosia, mutta oon pääsyt pikkiriikkisen näkemään täkäläistä toimintaa mm. estehevosten koulutuksesta.
Pieni suomalaistyttö kaukaa korpien kätköistä on aivan tohkeissaan kaikesta näkemästään eikä tässä vielä oikein ole edes nähtykään paljon mitään...
Kyllä täällä jonkinasteisen alemmuuskompleksin saa kun miettii meikäläisten räpeltämistä noitten kantturoitten kanssa. Ja minkälaiset treenimahdollisuudet täällä onkaan!
Jään odottamaan seuraavaa mahdollisuutta tulla tänne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti