Joulu oli ja meni (pääosin yövuoroissa töissä) ja vuoden vaihde alkaa olla tosi lähellä.
Meidän elämäämme ei tällä hetkellä kuulu sen ihmeempiä; T syö edelleen yrttejä, mutta ainakaan toistaiseksi en ole huomannut muutosta. Edelleenkin se arkoo kun käden laittaa satulavyön tai ryntäiden kohdalle, toisinaan se jopa vetää hampaitaan pitkin karsinan kaltereita tuolloin, joten klinikkareissu meillä taitaa olla edessä.
Tämä syksy on ollut aikamoinen. Kaikki ne ajatukset, mitä Tessan kanssa aletaan tekemään ja treenaamaan olen saanut heittää pois mielestä. Olin suunnitellut aloittavani maltillisen kunnon kohotuksen sekä itselleni että hevoselle. Tarkoitus oli myös alkaa säännölliset tunnit sileän työskentelyyn sekä pikkuhiljaa varovasti myös esteille.
Kaikki ajatukset ovat vaihtuneet hevosen kuntoon saamiseksi. Nyt tietysti hätäisimmät ihmettelevät miksen vienyt Tessaa heti oireiden alettua klinikalle. Enpä oikein osaa tuohon vastata. T on kuitenkin ollut kaiken aikaa tosi hyvässä karvassa eikä se ole laihtunutkaan, eikä se ole muuttunut erityisen happamaksi joten en uskonut (enkä usko vieläkään) sen olevan jatkuvasti kipeä. Olen tutustunut erilaisiin hevosen kivun ilmaisemiskeinoihin enkä niidenkään perusteella usko, että T olisi kovasti kipeä. Mutta ällös huoli; nyt tilataan klinikka -aika, jotta saadaan maha tähystettyä.
Tessan Suomeen saapumisesta on nyt noin 5 kuukautta ja selässä olen käynyt varmaan vain parikymmentä kertaa. Hevosen maahantuoja kyllä ehdotteli jo sen lähettämistä takaisin Hollantiin, mutta en usko että Tessalla olisi mitään niin vakavaa, ettei sitä pystyttäisi hoitamaan.
Nyt vain mennään näillä eteenpäin! Uusi vuosi on varmasti parempi.
Ocean Song xx
keskiviikko 30. joulukuuta 2015
perjantai 25. joulukuuta 2015
Oireilua ja lisää ihmettelyä
Tessan oireita ovat irvistely kun laitetaan satulavyötä kiinni, irvistelyä kun kädellä silittää satulavyön kohdalta tai rinnasta ja ratsastaessa se ei halua liikkua tai korkeintaan kävelee. Ja siis nämä oireet tulivat kun T oli ollut Suomessa vajaat pari kuukautta. Ruokahalu sillä on hyvä eikä se ole laihtunut, se ei narskuta hampaita eikä sen karva ole mennyt huonoksi.
Nämä oireethan sopivat aika moneenkin "taudinkuvaan", mutta syötin Tessalle kuitenkin Antepsin -kuurin mahan suojaukseen. Tuntui, että se helpotti hiukan, mutta kuurin loputtua oireet taas vahvistuivat.
Keskustelin Tainan kanssa näistä oireista ja epäilyksistäni mahahaavasta ja päädyin antamaan Cavalor Gastro 8 Paste -kuurin vaikkei Tessa varsinaisesti kärsikään ruokahalun puutteesta. Tuota pastaa oli kyllä vaikea saada Tessalle suuhun; se ei varmasti maistu kovinkaan hyvälle jos hajusta pitäisi jotain päätellä.
Nyt T saa siis yrttejä, joiden tarkoituksena on puhdistaa maksaa ja munuaisia ja siten auttaa kaikkia sisäelimiä, myös suolistoa, toimimaan paremmin. Tessallahan nuo kiimat ovat olleet aika vahvat ja kivuliaat, joten toivotaan että yrtit auttaisivat myös niihin. Jotain vaikutusta yrteillä on jo ollut koska Tessan sonta on alkanut haisemaan. Kolmisen viikkoa siinä pitäisi mennä jotta voidaan nähdä yrttien oikeasti vaikuttavan.
Olen muuten laittanut merkille, että T huolestuu kovasti jos se joutuu olemaan yksin sisällä karsinassa tai ulkona tarhassa. Jotenkin tuntuu, että poni on sille vielä tärkeämpi kuin ruuna, joten täytyy alkaa treenaamaan myös yksinoloa. Ilmeisesti se on Hollannissa ollut isolla tallilla, jossa aina on joku ollut kaverina.
Nämä oireethan sopivat aika moneenkin "taudinkuvaan", mutta syötin Tessalle kuitenkin Antepsin -kuurin mahan suojaukseen. Tuntui, että se helpotti hiukan, mutta kuurin loputtua oireet taas vahvistuivat.
Keskustelin Tainan kanssa näistä oireista ja epäilyksistäni mahahaavasta ja päädyin antamaan Cavalor Gastro 8 Paste -kuurin vaikkei Tessa varsinaisesti kärsikään ruokahalun puutteesta. Tuota pastaa oli kyllä vaikea saada Tessalle suuhun; se ei varmasti maistu kovinkaan hyvälle jos hajusta pitäisi jotain päätellä.
Nyt T saa siis yrttejä, joiden tarkoituksena on puhdistaa maksaa ja munuaisia ja siten auttaa kaikkia sisäelimiä, myös suolistoa, toimimaan paremmin. Tessallahan nuo kiimat ovat olleet aika vahvat ja kivuliaat, joten toivotaan että yrtit auttaisivat myös niihin. Jotain vaikutusta yrteillä on jo ollut koska Tessan sonta on alkanut haisemaan. Kolmisen viikkoa siinä pitäisi mennä jotta voidaan nähdä yrttien oikeasti vaikuttavan.
Olen muuten laittanut merkille, että T huolestuu kovasti jos se joutuu olemaan yksin sisällä karsinassa tai ulkona tarhassa. Jotenkin tuntuu, että poni on sille vielä tärkeämpi kuin ruuna, joten täytyy alkaa treenaamaan myös yksinoloa. Ilmeisesti se on Hollannissa ollut isolla tallilla, jossa aina on joku ollut kaverina.
torstai 24. joulukuuta 2015
Ihmettelyä
Viikko ennen satulansovitusta 28.10. Tessa meni niin kipeäksi, että kutsuin eläinlääkärin paikalle. Menin (onneksi) itse suoraan yövuorosta laittamaan hevoset aamulla pihalle ja huomasin Tessan makaavan karsinassaan. No olihan tuo ennenkin makoillut joten en ajatellut asiaa sen enempää. Kun se ei noussut ylös vaikka toin heiniä karsinaan niin sitten aloin jo huolestua. Vihdoin T nousi ja painoi voimakkaasti päätänsä miun mahaan jolloin tajusin jonkin olevan vialla. Lähdin kävelyttämään Tessaa, kun ajattelin sillä olevan ähkyn, mutta T ei olisi halunnut liikkua mihinkään, se vain kävi maahan vasemmalle kyljelleen; ei piehtaroinut, makasi vain hiljaa paikallaan. Soitin eläinlääkärille ähkyepäilystäni ja kaikenlaisen farssin jälkeen ell tuli vihdoin pari tuntia myöhemmin paikalle ja antoi kipupiikin, jolloin Tessan olo helpottui huomattavasti. T myös letkutettiin samalla.
Kävin välillä kotona pari tuntia nukkumassa ja tulin takaisin tallille katsomaan Tessan vointia ja se olikin kohentunut joten laitoin hevon pihalle ja kävin karsinan siivoukseen. Ihme olikin suuri kun karsinassa oli kuitenkin yön jäljiltä useat kakat, joten oliko aamuinen ähkykohtaus todellakaan ummetusähkyä?
Asiaa enemmin pohtiessani ja googletellessani aloin epäilemään vielä enemmän, että kyseessä olisikin ollut kiiman aiheuttama kipukohtaus. Tessallahan oli alkanut kiimat vasta ruunan muutettua naapuriksi... Ulkomaisilta nettisivuilta löysin paljon kokemuksia ja tietoa mm. kiiman aiheuttamista ähkyä muistuttavista kohtauksista, joihin myös Tessan oireet täsmäsivät. Amerikassa kiimaoireisiin käytetään yleisesti ilman reseptiä saatavaa kipulääkettä, mutta sitä ei täältä Suomesta saa, kun taas Englannissa käytetään enemmänkin jatkuvaa yrttien syöttöä, joten kävin hakemassa Tainalta ensihätään purkin Julian & Jonesin Mood Control -litkua ja toivoin sen sisältämien yrttien auttavan. Tilasin myös englantilaisten vuolaasti kehuman NAFin Oestress -pönikän, josta kuulemme myöhemmin miten se auttoi.
No sovitettiin sitten Tessalle uusi satula ja sen kanssa T liikkuikin muutaman päivän ihan kohtalaisesti, mutta sitten tuli taas stoppi; pyydettäessä ravia tai laukkaa T lopetti liikkumisen tyystin ja alkoi kevyeksi etupäästä. Hevo ei siis liikkunut kannuksesta eikä raipasta enkä minä halua piiskata hevosta liikkumaan. Jälleen olin kysymysmerkkinä! Satulan ei todellakaan pitäisi ahdistaa millään lailla ja juoksuttaessa T liikkui ihan kohtalaisesti, tosin laukassa se pukitteli. Mitään ulkoista vikaa ei siis pitäisi olla vaan vika löytyisikin ehkä hevon sisältä.
Sukelsin jälleen internetin ihmeelliseen maailmaan ja kaikki oireet joita Tessalla oli, sopivat mahahaavaan (tosin varmasti moneen muuhunkin)... Tessahan oli Suomeen tullessaan tosi laiha, joten se ei varmasti ollut saanut riittävän ahkerasti hyvälaatuista heinää ja matka Hollannista Suomeen oli ehkä stressannut sitä, joten mahahaavan syntymiseen oli hyvät mahdollisuudet. Tessalle oli kuitenkin sovittuna Tuijan hoito, joten päätin keskustella vielä Tuijan kanssa näistä ongelmista.
Tuija tuli hoitamaan Tessaa 8.12. ja kerroin näistä kaikista vaikeuksista joita meillä on ollut. T oli hiukan huolestunut hoidosta ja selvästi sillä oli kireyttä yhdessä ja toisessa paikassa. Tuijan mukaan T reagoi eniten maksan kohdalta. Tuijan kanssa keskusteltuani tulin siihen tulokseen, että elimistön puhdistukuuri tehdään Tessalle ennen mitään muuta. Joten ei muuta kuin lisää yrttejä tilaamaan ja päädyin Hilton Herbsin Detox -kuuriin. Katsomme vaikuttaako se mitenkään.
Kävin välillä kotona pari tuntia nukkumassa ja tulin takaisin tallille katsomaan Tessan vointia ja se olikin kohentunut joten laitoin hevon pihalle ja kävin karsinan siivoukseen. Ihme olikin suuri kun karsinassa oli kuitenkin yön jäljiltä useat kakat, joten oliko aamuinen ähkykohtaus todellakaan ummetusähkyä?
Asiaa enemmin pohtiessani ja googletellessani aloin epäilemään vielä enemmän, että kyseessä olisikin ollut kiiman aiheuttama kipukohtaus. Tessallahan oli alkanut kiimat vasta ruunan muutettua naapuriksi... Ulkomaisilta nettisivuilta löysin paljon kokemuksia ja tietoa mm. kiiman aiheuttamista ähkyä muistuttavista kohtauksista, joihin myös Tessan oireet täsmäsivät. Amerikassa kiimaoireisiin käytetään yleisesti ilman reseptiä saatavaa kipulääkettä, mutta sitä ei täältä Suomesta saa, kun taas Englannissa käytetään enemmänkin jatkuvaa yrttien syöttöä, joten kävin hakemassa Tainalta ensihätään purkin Julian & Jonesin Mood Control -litkua ja toivoin sen sisältämien yrttien auttavan. Tilasin myös englantilaisten vuolaasti kehuman NAFin Oestress -pönikän, josta kuulemme myöhemmin miten se auttoi.
No sovitettiin sitten Tessalle uusi satula ja sen kanssa T liikkuikin muutaman päivän ihan kohtalaisesti, mutta sitten tuli taas stoppi; pyydettäessä ravia tai laukkaa T lopetti liikkumisen tyystin ja alkoi kevyeksi etupäästä. Hevo ei siis liikkunut kannuksesta eikä raipasta enkä minä halua piiskata hevosta liikkumaan. Jälleen olin kysymysmerkkinä! Satulan ei todellakaan pitäisi ahdistaa millään lailla ja juoksuttaessa T liikkui ihan kohtalaisesti, tosin laukassa se pukitteli. Mitään ulkoista vikaa ei siis pitäisi olla vaan vika löytyisikin ehkä hevon sisältä.
Sukelsin jälleen internetin ihmeelliseen maailmaan ja kaikki oireet joita Tessalla oli, sopivat mahahaavaan (tosin varmasti moneen muuhunkin)... Tessahan oli Suomeen tullessaan tosi laiha, joten se ei varmasti ollut saanut riittävän ahkerasti hyvälaatuista heinää ja matka Hollannista Suomeen oli ehkä stressannut sitä, joten mahahaavan syntymiseen oli hyvät mahdollisuudet. Tessalle oli kuitenkin sovittuna Tuijan hoito, joten päätin keskustella vielä Tuijan kanssa näistä ongelmista.
Tuija tuli hoitamaan Tessaa 8.12. ja kerroin näistä kaikista vaikeuksista joita meillä on ollut. T oli hiukan huolestunut hoidosta ja selvästi sillä oli kireyttä yhdessä ja toisessa paikassa. Tuijan mukaan T reagoi eniten maksan kohdalta. Tuijan kanssa keskusteltuani tulin siihen tulokseen, että elimistön puhdistukuuri tehdään Tessalle ennen mitään muuta. Joten ei muuta kuin lisää yrttejä tilaamaan ja päädyin Hilton Herbsin Detox -kuuriin. Katsomme vaikuttaako se mitenkään.
maanantai 21. joulukuuta 2015
Lihottamista ja kunnon kohotusta
Saavuttuaan väliaikaistallille (talli, jonne Tessa sijoittautuu, oli vielä keskeneräinen) Tessalla alkoi välittömästi lihotuskuuri. Se saikin Pialta heinää niin, että sitä oli tarjolla lähes kokoajan ja vihreätäkin se sai syödä narun päässä jonkin verran. Laitumelle en sitä laittanut, koska Tessa ei ollut saanut laitumella olla ja vaikka elokuussa laidun ei enää rehevä olekaan niin pelkäsin sen syövän laitumella itsensä kipeäksi. Kuten kuvasta näkee niin ei tuo ruokaa ole oikein saanut...
Alotettiin kunnon kohotus ihan taluttelemalla hevosta teitä pitkin. Tessa osoittautui mainioksi talutushevoseksi sillä se käveli rauhallisesti vierellä tai perässä. Välillä kävin selässä kentällä pyörähtämässä, mutta äkkiä kävi selväksi ettei T tykkää yhtään kenttätyöskentelystä. Olisiko sitä kenties prässätty kentällä Hollannissa niin ettei se siksi pitänyt siitä?
Melko pian huomasin kuitenkin ettei koulusatula käynytkään enää hevolle, sillä laukka ei enää noussut yhtään. Ei muuta kuin jatkettiin juoksuttamalla ja taluttamalla eteenpäin. T alkoi saada massaa senverran hyvin, että päättelin satulaongelman johtuvan lihomisesta.
Sitten koitti se suuri päivä jolloin Tessa pääsi vihdoin kotitalliinsa. Olin ajatellut lastauksen käyvän yhtä hyvin kuin Tampereella klinikalta lähtiessä, mutta toisin kävi! Tessa pisti kaikin voimin kampoihin, hyppi pystyyn ja pois lastaussillalta, jopa niin että omakin nilkka jäi alle. Mitä enemmän avustajat painostivat takaa, sitä enemmän hevo vastusti. Puolen tunnin taistelun jälkeen hevo vain käveli tyynesti koppiin ja that's it! Olo oli enemmän kuin pettynyt... Oliko T mieltynyt niin kovin paikkaan ettei halunnut lähteä pois vai alkoiko todellinen luonto paljastua vai oliko tämä vain tammamainen osoitus siitä, etten ollut häntä käynyt kolmeen päivään paijaamassa?
Kotitallilla T pääsi tarhaan tutustumaan uuteen tallikaveriinsa Nella -poniin ja piehtaroimaan lastauksen ja matkan aiheuttaman stressin pois uudessa hiekkatarhassa.
Pari päivää naiset olivat kahdestaan ja sitten tallille muuti Robi; ruuna jonka takia Tessa aloitti välittömästi valtaisan kiiman. Tätä aikaisemminhan Tessalla ei kiimaa edes ollut, varmaankin tuon laihuuden takia...
Tessalla alkoi pikkuhiljaa olla todella vaikea ratsastaa, sillä se mieluiten vain seisoi ratsastaja selässään ja pohkeelle se alkoi olemaan kuuro. Mietin, että se on vain tympääntynyt hiekkakentällä pyörimiseen, mutta maastoilu ei onnistunut sillä tukkirekat olivat möyhentäneet tiet niin huonoon kuntoon ettei siellä pystynyt edes ratsastamaan. Tallikaveritkaan eivät olleet kovinkaan innokkaita lähtemään maastoon kun ei ole kunnollisia reittejä.
T muuttui päivä päivältä hankalammaksi ja päädyin kokeilemaan erilaisia satuloita. Mikään ei tuntunut hyvältä ja homma meni siihen, että T hyppi pystyyn ratsastaessa kun annoin pohkeita, eikä se liikkunut edes kannusten kanssa. Päätin, että nyt otetaan ammattilainen sovittamaan satula ettei ainakaan siinä ole vika. Soitin Salmen Tainalle ja kyselin mahdollisuudesta tulla sovittamaan satuloita ja aika sovittiinkin samantien...
Alotettiin kunnon kohotus ihan taluttelemalla hevosta teitä pitkin. Tessa osoittautui mainioksi talutushevoseksi sillä se käveli rauhallisesti vierellä tai perässä. Välillä kävin selässä kentällä pyörähtämässä, mutta äkkiä kävi selväksi ettei T tykkää yhtään kenttätyöskentelystä. Olisiko sitä kenties prässätty kentällä Hollannissa niin ettei se siksi pitänyt siitä?
Melko pian huomasin kuitenkin ettei koulusatula käynytkään enää hevolle, sillä laukka ei enää noussut yhtään. Ei muuta kuin jatkettiin juoksuttamalla ja taluttamalla eteenpäin. T alkoi saada massaa senverran hyvin, että päättelin satulaongelman johtuvan lihomisesta.
Sitten koitti se suuri päivä jolloin Tessa pääsi vihdoin kotitalliinsa. Olin ajatellut lastauksen käyvän yhtä hyvin kuin Tampereella klinikalta lähtiessä, mutta toisin kävi! Tessa pisti kaikin voimin kampoihin, hyppi pystyyn ja pois lastaussillalta, jopa niin että omakin nilkka jäi alle. Mitä enemmän avustajat painostivat takaa, sitä enemmän hevo vastusti. Puolen tunnin taistelun jälkeen hevo vain käveli tyynesti koppiin ja that's it! Olo oli enemmän kuin pettynyt... Oliko T mieltynyt niin kovin paikkaan ettei halunnut lähteä pois vai alkoiko todellinen luonto paljastua vai oliko tämä vain tammamainen osoitus siitä, etten ollut häntä käynyt kolmeen päivään paijaamassa?
Kotitallilla T pääsi tarhaan tutustumaan uuteen tallikaveriinsa Nella -poniin ja piehtaroimaan lastauksen ja matkan aiheuttaman stressin pois uudessa hiekkatarhassa.
Pari päivää naiset olivat kahdestaan ja sitten tallille muuti Robi; ruuna jonka takia Tessa aloitti välittömästi valtaisan kiiman. Tätä aikaisemminhan Tessalla ei kiimaa edes ollut, varmaankin tuon laihuuden takia...
Tessalla alkoi pikkuhiljaa olla todella vaikea ratsastaa, sillä se mieluiten vain seisoi ratsastaja selässään ja pohkeelle se alkoi olemaan kuuro. Mietin, että se on vain tympääntynyt hiekkakentällä pyörimiseen, mutta maastoilu ei onnistunut sillä tukkirekat olivat möyhentäneet tiet niin huonoon kuntoon ettei siellä pystynyt edes ratsastamaan. Tallikaveritkaan eivät olleet kovinkaan innokkaita lähtemään maastoon kun ei ole kunnollisia reittejä.
T muuttui päivä päivältä hankalammaksi ja päädyin kokeilemaan erilaisia satuloita. Mikään ei tuntunut hyvältä ja homma meni siihen, että T hyppi pystyyn ratsastaessa kun annoin pohkeita, eikä se liikkunut edes kannusten kanssa. Päätin, että nyt otetaan ammattilainen sovittamaan satula ettei ainakaan siinä ole vika. Soitin Salmen Tainalle ja kyselin mahdollisuudesta tulla sovittamaan satuloita ja aika sovittiinkin samantien...
perjantai 18. joulukuuta 2015
Sitten tuli Tessa
Seran kanssa sitten oli parempia ja huonompia päiviä. Joskus tuntui, että edistyimme huimaa vauhtia ja toisinaan taas otettiin takapakkia reilustikin.
Harrastaminen Seran kanssa oli mielenkiintoista, siinä näki konkreettisesti monissa asioissa edistymisen. Esim. Serahan tuli Suomeen erittäin huonoilla kavioilla ja kengättömänä. Ensin kasvateltiin kavioita ja sitten ajateltiin kengätä hevo. No, sepä ei ollutkaan mikään helppo projekti; todennäköisesti aikaisempien huonojen kokemusten takia Seraa ei saanut kengitettyä ilman rauhoitusta. Tästä ongelmasta päästiin kengittäjän vaihduttua ja loppujen lopuksi Sera saatiin kengättyä täysin ilman rauhoitetta.
Seran ratsastettavuus ei ollut mitenkään kehuttava, koska rakenteensa puolesta täykkärit on jalostettu laukkaamaan kovaa elikkä pitkässä muodossa siksi kaikenlainen muodon lyhentäminen oli vaikeata.
Esteitä en päässyt hyppäämään sen kanssa pieniä ristikoita lukuunottamatta. Oma ratsatustaitoni ei ollut niin hyvä, että olisin pystynyt viemään hevosta eteenpäin eikä valmentajien tai muiden Seran selässä käyneiden kommentit vaikeasti ratsastettavasta hevosesta yhtään helpottaneet. Siksi päätin, että Seran on aika päästä pois satulan alta, joko siitoshevoseksi tai mullan alle; ratsuksi en sitä kenellekään myisi. Sera sai uuden kodin ja vaikka sen myyminen olikin minulle vaikea paikka, on sen parempi olla kun se saa vain tehdä varsoja.
Seran myynnin jälkeen oli aika tyhjä olo; mietin olisinko voinut kuitenkin laittaa sen ratsutettavaksi tai olisinko voinut tehdä jotain toisin. Onneksi sain käydä puuhastelemassa kaverini hevoilla (kiitos Elina) enkä vieraantunut ihan täysin hevosmaailmasta. Seraakin kävin paristi katsomassa ja aina nousi kyyneleet silmiini kun sen näin...
No kerran sitten Seran katselureissulla kokeilin paria hevosta ei-tosimielellä ja toinen niistä vaikuttikin ihan kivalta, täysin toisenlaiselta kuin Sera. Se oli Tessa!
Tessa oli vast' ikään tullut Hollannista, jossa se oli joutunut odottamaan kuljetusta pari kuukautta ja se oli niin laiha ja lihakseton; aivan kuin Sera Suomeen tullessaan. Ei siis todellakaan mikään kilparatojen kaunotar! Se on kummallista miten hevonen päästetään tuohon tilaan, mutta ei mitenkään ainutlaatuista noiden ulkomailta ostettujen kesken.
Sovittiin myyjän kanssa, että mikäli Tessa menee ostotarkastuksesta läpi niin ostan sen. Jännittyneenä jäin odottamaan ostotarkastusta ja kyllähän se läpi meni, vaikka eläinlääkäri huomauttikin hevosen laihasta ja lihaksettomasta olemuksesta. Kotiin lähdettiin ajamaan polle kopissa heinää heinäverkosta ahnaasti riuhtoen.
Harrastaminen Seran kanssa oli mielenkiintoista, siinä näki konkreettisesti monissa asioissa edistymisen. Esim. Serahan tuli Suomeen erittäin huonoilla kavioilla ja kengättömänä. Ensin kasvateltiin kavioita ja sitten ajateltiin kengätä hevo. No, sepä ei ollutkaan mikään helppo projekti; todennäköisesti aikaisempien huonojen kokemusten takia Seraa ei saanut kengitettyä ilman rauhoitusta. Tästä ongelmasta päästiin kengittäjän vaihduttua ja loppujen lopuksi Sera saatiin kengättyä täysin ilman rauhoitetta.
Seran ratsastettavuus ei ollut mitenkään kehuttava, koska rakenteensa puolesta täykkärit on jalostettu laukkaamaan kovaa elikkä pitkässä muodossa siksi kaikenlainen muodon lyhentäminen oli vaikeata.
Esteitä en päässyt hyppäämään sen kanssa pieniä ristikoita lukuunottamatta. Oma ratsatustaitoni ei ollut niin hyvä, että olisin pystynyt viemään hevosta eteenpäin eikä valmentajien tai muiden Seran selässä käyneiden kommentit vaikeasti ratsastettavasta hevosesta yhtään helpottaneet. Siksi päätin, että Seran on aika päästä pois satulan alta, joko siitoshevoseksi tai mullan alle; ratsuksi en sitä kenellekään myisi. Sera sai uuden kodin ja vaikka sen myyminen olikin minulle vaikea paikka, on sen parempi olla kun se saa vain tehdä varsoja.
Seran myynnin jälkeen oli aika tyhjä olo; mietin olisinko voinut kuitenkin laittaa sen ratsutettavaksi tai olisinko voinut tehdä jotain toisin. Onneksi sain käydä puuhastelemassa kaverini hevoilla (kiitos Elina) enkä vieraantunut ihan täysin hevosmaailmasta. Seraakin kävin paristi katsomassa ja aina nousi kyyneleet silmiini kun sen näin...
No kerran sitten Seran katselureissulla kokeilin paria hevosta ei-tosimielellä ja toinen niistä vaikuttikin ihan kivalta, täysin toisenlaiselta kuin Sera. Se oli Tessa!
Tessa oli vast' ikään tullut Hollannista, jossa se oli joutunut odottamaan kuljetusta pari kuukautta ja se oli niin laiha ja lihakseton; aivan kuin Sera Suomeen tullessaan. Ei siis todellakaan mikään kilparatojen kaunotar! Se on kummallista miten hevonen päästetään tuohon tilaan, mutta ei mitenkään ainutlaatuista noiden ulkomailta ostettujen kesken.
Sovittiin myyjän kanssa, että mikäli Tessa menee ostotarkastuksesta läpi niin ostan sen. Jännittyneenä jäin odottamaan ostotarkastusta ja kyllähän se läpi meni, vaikka eläinlääkäri huomauttikin hevosen laihasta ja lihaksettomasta olemuksesta. Kotiin lähdettiin ajamaan polle kopissa heinää heinäverkosta ahnaasti riuhtoen.
perjantai 27. marraskuuta 2015
Ensimmäinen oma
"Kisaratsuna" miulla oli miut hyppäämäänkin opettanut Gabbro; hevonen joka hyppäsi kaiken eteentulevan jos kuski vain ymmärsi olla hiljaa...
Alkusyksyllä 2008 minulle sitten tarjottiin maahan tulevaa täykkäriä... En missään nimessä ollut miettinyt mitään hevosta sillä meillä kajasti ajatuksissa joko talon täysremontointi tai uuden rakennus. Ja oikeastaan ajatus 4- vuotiaasta laukkahevosesta, joka pitäisi uudelleen kouluttaa oli niin vieras, että tyrmäsin sen heti kun tarjouksesta kuulin!
Kuitenkin huomasin pian, että minulla oli tamma, joka oli vain luuta ja nahkaa, mutta joka siitä huolimatta viestitti katseellaan, että hänessä on sitä jotain!
keskiviikko 25. marraskuuta 2015
Kaiken alku
Kun minä olin pieni tyttö, ei meillä ollut hevosia lähimaillakaan. Sukulaisilla oli, mutta ne olivat kaukana toisella puolella Suomea, jonne aina kesäisin pääsin hevoshulluuttani hoitamaan muutamaksi päiväksi.
Kinusin kyllä vanhemmiltani pääsyä ratsastuskouluun, ja sitä omaa poniakin, mutta edes kotoa 10-vuotiaana muuttamisella uhkailu ei tuottanut tulosta enkä siis päässyt ratsastuskouluun. Kosketus hevosiin jäikin vuosikausiksi, sillä myös sukulaiseni joutuivat luopumaan hevosista.
Vähän alle kolmikymppisenä sitten päätin toteuttaa lapsuuden haaveeni ja soitin Raijan tallille aikuisille starttavasta alkeiskurssista. Kurssihan oli tietenkin mennyt jo täyteen, mutta ratsastuskoulun pitäjä Raija ehdotti, että tulisinkin jo heti ylihuomenna ihan tavalliselle tunnille. Onneksi tuo tulikin noin nopeasti sillä muuten olisin saattanut jättää menemättä. Siitä se idea sitten lähti! Ja tässä ollaan nyt.
Kinusin kyllä vanhemmiltani pääsyä ratsastuskouluun, ja sitä omaa poniakin, mutta edes kotoa 10-vuotiaana muuttamisella uhkailu ei tuottanut tulosta enkä siis päässyt ratsastuskouluun. Kosketus hevosiin jäikin vuosikausiksi, sillä myös sukulaiseni joutuivat luopumaan hevosista.
Vähän alle kolmikymppisenä sitten päätin toteuttaa lapsuuden haaveeni ja soitin Raijan tallille aikuisille starttavasta alkeiskurssista. Kurssihan oli tietenkin mennyt jo täyteen, mutta ratsastuskoulun pitäjä Raija ehdotti, että tulisinkin jo heti ylihuomenna ihan tavalliselle tunnille. Onneksi tuo tulikin noin nopeasti sillä muuten olisin saattanut jättää menemättä. Siitä se idea sitten lähti! Ja tässä ollaan nyt.
perjantai 20. marraskuuta 2015
Alkusanat
En ole koskaan pitänyt minkäänlaista päiväkirjaa elämästäni; en edes teininä, vaikka "Teinari" minullakin oli ja sinnehän piti kirjoittaa kaikki tärkeät jutut. Joskus sitä kuitenkin vanhoja kuvia katsellessa tulee mieleen, että olisipa tullut kirjoitettua itselleen muistiin vähän enemmänkin, muisti kun tuppaa heikkenemään vuosien kerääntyessä... Tästä sainkin idean pitää vähän niinkuin itseäni varten blogia minun ja nykyisen hevoseni Tessan elämästä. Toivottavasti yhteinen tiemme on pitkä ja mutkaton, alku tosin voisi olla parempikin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)