Lihottamista ja kunnon kohotusta

Saavuttuaan väliaikaistallille (talli, jonne Tessa sijoittautuu, oli vielä keskeneräinen) Tessalla alkoi välittömästi lihotuskuuri. Se saikin Pialta heinää niin, että sitä oli tarjolla lähes kokoajan ja vihreätäkin se sai syödä narun päässä jonkin verran. Laitumelle en sitä laittanut, koska Tessa ei ollut saanut laitumella olla ja vaikka elokuussa laidun ei enää rehevä olekaan niin pelkäsin sen syövän laitumella itsensä kipeäksi. Kuten kuvasta näkee niin ei tuo ruokaa ole oikein saanut...

Alotettiin kunnon kohotus ihan taluttelemalla hevosta teitä pitkin. Tessa osoittautui mainioksi talutushevoseksi sillä se käveli rauhallisesti vierellä tai perässä. Välillä kävin selässä kentällä pyörähtämässä, mutta äkkiä kävi selväksi ettei T tykkää yhtään kenttätyöskentelystä. Olisiko sitä kenties prässätty kentällä Hollannissa niin ettei se siksi pitänyt siitä?
Melko pian huomasin kuitenkin ettei koulusatula käynytkään enää hevolle, sillä laukka ei enää noussut yhtään. Ei muuta kuin jatkettiin juoksuttamalla ja taluttamalla eteenpäin. T alkoi saada massaa senverran hyvin, että päättelin satulaongelman johtuvan lihomisesta.

Sitten koitti se suuri päivä jolloin Tessa pääsi vihdoin kotitalliinsa. Olin ajatellut lastauksen käyvän yhtä hyvin kuin Tampereella klinikalta lähtiessä, mutta toisin kävi! Tessa pisti kaikin voimin kampoihin, hyppi pystyyn ja pois lastaussillalta, jopa niin että omakin nilkka jäi alle. Mitä enemmän avustajat painostivat takaa, sitä enemmän hevo vastusti. Puolen tunnin taistelun jälkeen hevo vain käveli tyynesti koppiin ja that's it! Olo oli enemmän kuin pettynyt... Oliko T mieltynyt niin kovin paikkaan ettei halunnut lähteä pois vai alkoiko todellinen luonto paljastua vai oliko tämä vain tammamainen osoitus siitä, etten ollut häntä käynyt kolmeen päivään paijaamassa?

Kotitallilla T pääsi tarhaan tutustumaan uuteen tallikaveriinsa Nella -poniin ja piehtaroimaan lastauksen ja matkan aiheuttaman stressin pois uudessa hiekkatarhassa. 
Pari päivää naiset olivat kahdestaan ja sitten tallille muuti Robi; ruuna jonka takia Tessa aloitti välittömästi valtaisan kiiman. Tätä aikaisemminhan Tessalla ei kiimaa edes ollut, varmaankin tuon laihuuden takia...

Tessalla alkoi pikkuhiljaa olla todella vaikea ratsastaa, sillä se mieluiten vain seisoi ratsastaja selässään ja pohkeelle se alkoi olemaan kuuro. Mietin, että se on vain tympääntynyt hiekkakentällä pyörimiseen, mutta maastoilu ei onnistunut sillä tukkirekat olivat möyhentäneet tiet niin huonoon kuntoon ettei siellä pystynyt edes ratsastamaan. Tallikaveritkaan eivät olleet kovinkaan innokkaita lähtemään maastoon kun ei ole kunnollisia reittejä.

T muuttui päivä päivältä hankalammaksi ja päädyin kokeilemaan erilaisia satuloita. Mikään ei tuntunut hyvältä ja homma meni siihen, että T hyppi pystyyn ratsastaessa kun annoin pohkeita, eikä se liikkunut edes kannusten kanssa. Päätin, että nyt otetaan ammattilainen sovittamaan satula ettei ainakaan siinä ole vika. Soitin Salmen Tainalle ja kyselin mahdollisuudesta tulla sovittamaan satuloita ja aika sovittiinkin samantien...