Kun minä olin pieni tyttö, ei meillä ollut hevosia lähimaillakaan. Sukulaisilla oli, mutta ne olivat kaukana toisella puolella Suomea, jonne aina kesäisin pääsin hevoshulluuttani hoitamaan muutamaksi päiväksi.
Kinusin kyllä vanhemmiltani pääsyä ratsastuskouluun, ja sitä omaa poniakin, mutta edes kotoa 10-vuotiaana muuttamisella uhkailu ei tuottanut tulosta enkä siis päässyt ratsastuskouluun. Kosketus hevosiin jäikin vuosikausiksi, sillä myös sukulaiseni joutuivat luopumaan hevosista.
Vähän alle kolmikymppisenä sitten päätin toteuttaa lapsuuden haaveeni ja soitin Raijan tallille aikuisille starttavasta alkeiskurssista. Kurssihan oli tietenkin mennyt jo täyteen, mutta ratsastuskoulun pitäjä Raija ehdotti, että tulisinkin jo heti ylihuomenna ihan tavalliselle tunnille. Onneksi tuo tulikin noin nopeasti sillä muuten olisin saattanut jättää menemättä. Siitä se idea sitten lähti! Ja tässä ollaan nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti