Elämää

Aivan liian harvoin tulee laitettua nykyään ajatuksia paperille, tai tässä tapauksessa siis koneelle.
Edelleenkin mietin, että lukeeko näitä raapustuksia edes kukaan, mutta itseänihän tästä voi syyttää, koska en ole markkinoinut blogiani mitenkään...

Hevosen kanssa ollaan päästy jo ratsastustouhuihin ja etenemme hitaasti mutta varmasti. Tosin juurikin toissapäivänä päästin Tessan kentälle vapaaksi kun ei vain ollut mitään fiilistä ratsastaa. Ja kyllä se tyttö ottikin ilon irti kun pääsi päästelemään koko kenttää hyväksi käyttäen!

Meillä päin on liikkunut sekä susia että karhuja oikein urakalla. Rohkeimmat sudet on havaittu aivan asuintalojen nurkilla pyörimässä sekä myös rajanylityspaikalla ajoneuvojen seassa. Luultavasti nämä sudet eivät ihmistä pelkää eivätkä siis myöskään hevosta. Myös karhuja on riistakameroiden kuviin jäänyt tasaisin väliajoin ja nekin tunnetusti koittavat täyttää vatsansa talven unia varten...
Tästä syystä hiukan jännittääkin lähteä koirien kanssa lenkille aamuvarhaisella otsalampun valossa. Meidän maastolenkille vievä tie on vihdoin saanut sellaisen päällysteen, että siinä voi hevosella astella joten ehkäpä jo ensi viikonloppuna uskaltaudutaan vähän maastoilemaan. Täytynee tosin pitää meteliä siellä pusikoissa ettei sudet ja karhut tulisi luoksemme.

Mietin erilaisia puomiharjoituksia takajalkojen lihasten kasvattamiseen. Eläinlääkärihän totesi, että hyvät lihakset takapolven ympärillä tukevat niveltä.
Löysinkin Ratsastusharjoituksia arkeen ja juhlaan! -blogista vaikka kuinka paljon hyviä harjoituksia, kiitos Sari! Nyt vain kuntoilemaan.