Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta nyt näyttäisi siltä, että Tessan mahahaava alkaa oikeasti paranemaan. Koko omepratsolikuuri on nyt syötetty, samoin Antepsin kolme kertaa päivässä.
T ei ole enää vedellyt hampaitaan karsinan kaltereita pitkin, eikä se ole satulavyön kohdalta kädellä silittäessä luimistellut niin pahasti. Sen yleisilme on hiukan piristynyt ja se syö vieläkin paremmin kuin aiemmin.
Nyt kun kelitkin ovat alkaneet parantua, olen kentällä taluttelun sijaan päästänyt Tessan juoksemaan irtona kentällä ja se liikkuu iloisesti. Ensi viikolla koitan laittaa satulan selkään ja kavuta liikuttamaan hepoista selästä käsin; jospa vaikka uskaltauduttaisiin maastoilemaankin.
Tessan pitkä sairasloma alkaa siis vihdoin olla lusittu. Olen omistanut tamman nyt puolisen vuotta ja suurin osa ajasta on mennyt erinäköiseen kuntoutukseen. Ensin koitettiin saada lihaa luitten ympärille, sitten tuli kaikenlaiset satulaongelmat ja kun vihdoin saatiin sopiva satula, niin mahahaava äityi niin pahaksi ettei ollut mitään järkeä treenailla. Jospa siis nyt päästäisiin tekemään töitäkin.
Asiasta kukkaruukkuun...
Koska seuraan muutamia blogeja, joissa kirjoitetaan elävästä elämästä ylä- ja alamäkineen, olen joutunut todistamaan kaikenlaista loanheittoa blogin lukijoiden taholta. Ei vain voi käsittää minkälaiset ihmiset saavat tyydytystä siitä, että haukkuvat toisen tapoja toimia tai latelevat kaikenlaisia ilkeyksiä täysin nimettömänä.
Minusta on hienoa, että tuodaan esiin myös elämän varjopuolia, ongelmia (kenties ratkaisujakin näihin ongelmiin), sitä ettei kaikki aina menekään kuin Strömsössä ja uskalletaan myöntää epäonnistumisia. Kaikkihan me joskus iskemme päätämme Karjalan mäntyyn ja tunnemme epäonnistuneemme jossain asiassa, siksi onkin kiva lukea kuinka näistä on selviydytty, varsinkin jos tarinalla on onnellinen loppu.
Antakaa siis kaikkien kukkien kukkia ja suvaitkaa toisten julkaista omasta elämästä juuri se, mitä he haluavat. Itse aion edelleenkin kirjoittaa elämänmakuista juttua meidän taipaleesta ja jos se ei jotakuta kiinnosta niin blogin seuraamisen voi aina lopettaa. Minua voi arvostella, sillä tiedän etten osaa ratsastaa enkä varmasti ole se kaikkein pätevin hevosenomistajakaan, mutta nimettömänä sitä ei tässä blogissa tulla julkaisemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti