Vedin sitten sen trailerin auton perässä parina päivänä pariksi tunniksi Tessan tarhan portille niin, että se joutuu väkisinkin näkemään sinne trailerin sisälle. Matka meiltä tallille ei onneksi ole kuin kilometrin niin voi vedellä tuota koppia vaikka päivittäin edes takas...
Ensimmäisenä päivänä T ei voinut lähestyäkään koppia, koska voisihan se vaikka nielaista tuollaisen sievän pienen hevostamman. Edes heinät eivät oikein maistuneet kun tuo kauhistuttava suuri tumma möhkäle vain jökötti siinä heinäkaukalon läheisyydessä.
Seuraavana päivän T oli huomattavasti rohkeampi ja uskaltautui jo rohkeasti heiniä syömään, vaikka traileri siinä vieressä kummittelikin. Houkuttelin Tessan leipäpalasilla lähemmäs koppia ja se pystyi kuin pystyikin mutustelemaan kuivaa leipää siinä aivan lastaussillan tuntumassa. Laittoipa turpaeläin jopa toisen etusensa siihen lastaussillalle kuin varmistaakseen ettei leipäbaari häviä. Sisälle en sitä yrittänytkään houkutella, sillä jostain syystä, vaikka pakkasta on reilusti yli kahdenkymmenen, etukavioihin kerääntyy valtaisat lumen ja hiekan sekaiset tierat. Olis menny hyvin alkanut harjottelu täysin pipariksi jos T olisi nuljauttanut jalkansa siinä paikassa; se ei varmasti olisi enää ikinä tullut koppiin.
No tänäiltana aiotaan kokeilla, että meniskö tuo kavioeläin sinne koppiin jos Tessan rakastama poni menee sinne ensin. Jospa se taulapää tajuaisi ettei sinne koppiin kuole...
Muuten meillä tulee olemaan tiistaiaamuna niin suuri ongelma etten tiedä miten siitä selviän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti