En nyt ala tässä erittelemään keinoja, joita käytettiin, mutta T ei vain mene sinne koppiin. Nyt siellä sitten ajatellaan, että onpa surkeita hevosihmisiä kun ei hevoa koppiin saa... Ehkä olemmekin, mutta saa tulla kokeilemaan jos uskoo onnistuvansa. Olisin jopa erittäin onnellinen jos sen joku sinne koppiin saa talutettua muutaman kerran, jotta T tajuaisi ettei siinä ole mitään niin ihmeellistä. Joo, olen lastannut hevosia ennenkin trailerin kyytiin ja tiedän, että siinä ihmisen tulee olla johdonmukainen, ei saa epäröidä, ei hätäillä, vaan taluttaa se hevo sinne koppiin ihan kuin mihin tahansa ja juuri näin toimittiinkin, mutta kun se hevo vaan laittaa stopin siinä lastaussillan kohdalla niin huono sitä on siitä alkaa mihinkään nykimään.
Päätin sitten etten ala edes aamuyöllä yrittämään lastata Tessaa kahdestaan, vaan perun suosiolla koko klinikkareissun. Onneksi peruinkin, koska keli oli pääkaupunkiseudulla ollut aivan järkyttävä eikä reissusta todennäköisesti olisi selvitty aikataulun puitteissa eikä ehkä ilman peltivaurioita...
Tiistaiaamuna ystäväni tuli sitten tallille kanssani ja peruutin taas trailerin Tessan tarhaan. Istuttiin Heidin kanssa mukavasti heinäpaalin päällä, juotiin glögiä ja syötiin karjalanpiirakoita. Tessalle oli laitettu leipää ja porkkanoita houkutteeksi ja jättipottina oli mash odottamassa traikun sisällä. T tulikin heti kurkkimaan, että mitä hittoa nuo naiset tuolla kopissa istuvat ja ennenkaikkea mikä siellä tuoksuu niin hyvälle. T rohkaistui jopa niin, että nosti etujalat lastaussillalle ja yrittipä vähän takajalkaakin siihen siltaan kopsauttaa. Oltiin oikein tyytyväisiä siihen ettei edellisillan lastausyrityksistä jäänyt minkäänlaista kammoa Tessalle eikä edes vaadittu siltä sen enempää. Iso kiitos Heidille viitseliäisyydestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti