Viime perjantaina 15.1. meillä kävi sitten tallilla eläinlääkäri Mirja Moilanen kun ei sitä hevoa sinne klinikalle saatu roudattua. Olin jo etukäteen saanut häneltä reseptin Domosedanille, jolla T rauhoitettaisiin ennen tutkimuksia. Tessahan sai marraskuussa aivan järjettömän piikkikammon kun paikallinen kunnaneläinlääkäri yritti epätoivoisesti tökkiä sitä rokotuspiikkiä Tessan kaulaan siinä kuitenkaan onnistumatta (aiemmat rauhoitus piikillä Tampereella ja rokotus kotitallilla onnistuivat aivan hyvin, joten olisiko eläinlääkäri vähän säheltänyt?).
Tyrkkäsin Tessalle Domot naamaan ja jäin odottamaan... Serahan ei paljoakaan aikoinaan Domoa tarvinnut kun oli jo nopeasti unten mailla, mutta T vaipui tosi hitaasti ja pelkäsinkin ettei aine tehoa siihen ollenkaan. Onneksi se kuitenkin eläinlääkärin saavuttua oli jo ihan muissa maissa.
Ell laittoi ensin Tessalle rokotteen, joka onnistuikin rauhoitteen vaikutuksen ansiosta melko hyvin; T säpsähti kyllä hiukan mutta koska toimenpide oli nopeasti ohi, se rauhoittui uudelleen.
Sitten oli verikokeen vuoro. T heräsi aivan salamannopeasti kun tajusi, että piikki siihen suoneen tökätään. Sainkin pidellä ihan kaksin käsin Tessan päätä päitsistä paikoillaan (vaikka se oli kahden puolen kiinni), jotta ell sai veret otettua. Ja kun homma oli ohi niin T rauhoittui taas samantien.
Ell halusi ultrata Tessan kun olin maininnut kovista kiimoista. T käyttäytyi moitteettomasti ja ell ihmetteli kovasti hevon reaktiointia piikkeihin muttei mihinkään muuhun.
Tessalta raspattiin vielä hampaat samaan konkurssiin ja niin oli varsinaiset hoitotoimenpiteet valmiina.
Sitten alettiin keskustelemaan oletetusta mahahaavasta. Kerroin eläinlääkärille oireista ja hän sanoikin melko pian, että oireiden perusteella kyse on lähes sataprosenttisesti mahahaavasta. Ell määrästi Peptizolen ensialkuun viikoksi, jotta nähdään alkaako oireet häviämään. Samoin saatiin Antisept omepratsolin tueksi ja ruokintaohjeet vähäsokeriseen ja vähän tärkkelystä sisältävään ruokavalioon. Viikon päästä sitten ollaan uudelleen yhteydessä eläinlääkärin kanssa.
Nyt vain pidetään sitten kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että nuo lääkkeet alkavat tehoamaan toivotulla tavalla ja saadaan Tessasta terve hevonen. Toki meillä siltikin tulee olemaan matkaa vielä siihen, että saataisiin siitä terve hevonen, jolla täti pystyy käymään pikkukisoissa, mutta toivoa ei ole vielä heitetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti