Sukellusta

Hevosen omistajan elämä on aalloilla ratsastusta; toisena päivänä olet aallon harjalla, toisena pohjalla. Tänään olin taas pohjalla...

T on mielestäni vaikuttanut pirteämmältä nyt kun omepratsolia ja sukralfaattia on reilu viikko syöty. Pakkaset ovat hellittäneet ja ajattelin, että hevoselle tekee hyvää päästä vähän itsenäisesti päästelemään höyryjä kentälle irrallaan. Hain kavioeläimen tarhasta ja talutin kohti tallia; T stoppasi tallin ovelle eikä suostunut menemään sisälle. Onhan se joskus ennenkin vähän tuon oven kohdalla stoppaillut, mutta aiemmin se on siitä loppuviimein tullut kuitenkin. Tänäänpä ei! Oviaukko on aika matala ja T luultavasti kärsii jonkinlaisesta "matalanpaikankammosta" koska se tallista ulos vietäessäkin ryysää tuosta ovesta ulos, mutta heti ulospäästyään se rauhoittuu. Ehkäpä se ei sinne traileriinkaan tule tuon matalanpaikankammon takia; luulee reppana ettei sen kaulan jatkona oleva luupää mahdu sinne vaan ottaa kattoon kiinni...
Siinä aikani houkuteltuani päätin, että nyt riittää ja vein tamman kentälle. Se ravaili ja laukkaili hangessa ihan iloisen oloisena, joten lääkkeet ilmeisesti auttavat sitä.

Jonkin aikaa myö siellä kentällä oleiltiin ja sitten takaisin talliin ja sukralfaattimössö turpaan ja tarhaan. Vaan ei, eihän se toki niin yksinkertaista ollut. T ei vaan suostunut siitä pelottavasta tallin ovesta tulemaan, varsinkin kun kaksi muuta kopukkaa hirnuivat sydäntäsärkevästi tarhassa. Turhauduin ihan täysin ja hetken aikaa siinä ovella neuvoteltuamme nappasin kouluraipan oven pielestä ja kyllä, läimäytin sillä Tessaa kannikalle niin että se oikein säpsähti. No, kuten arvata saattaa, eihän se hevo sillä tullut talliin. Kiire alkoi jo pukata päälle kun töihin piti ehtiä niin vein vaan sen turpaeläimen tarhaan ja jätin sinne. Tein siis juuri sen mitä ei saisi tehdä, en malttanut odottaa rauhassa vaan turhauduin ja kimmastuin ja jätin homman sikseen.

Tuntuu ettei mikään mene nyt tuon kantturan kanssa niinkuin pitää. Tuon eläimen piti olla kiltti, oikuton, selväpäinen, helposti käsiteltävä ja helppo ratsastaa, ja nyt tuntuu, että se on itsepäinen, vaikea, tammamainen ja haasteellinen akka, joka kusettaa ihan kaiken aikaa.
Olen huono hevosihminen, en ymmärrä niitä yhtään eikä tämän masentavampaa ja turhauttavampaa asiaa olekaan kun en vaan ole samalla aaltopituudella tuon tamman kanssa.
Nyt kokeilen koirien koulutuksessa käytettävää naksutinta seuraavaksi ja jollei edetä, en tiedä mitä tehdä. Pitäisi kai palkata joku oikea "guru" opettemaan miuta opettamaan hevoselle asiat, joita haluan sen suorittavan...